Juhani Laakso Ocean

2010-07-28T21:32:00.000-07:00

2010-07-28T21:22:00.000-07:00

2010-07-28T21:19:00.000-07:00

10.6. to, 221 matkapäivä, Cuxhavenissa satamapäivä

Aamulla näytti siltä, että päivän sää tulee olemaan epävakaista eli sadetta ja paistetta. Tällä kertaa ei säästä tarvinnut välittää, koska köydet pysyvät kiinni laiturissa koko päivän. Tosin sade häiritsee siivoamista, joka nyt on vaimon tuloa varten hoidettava huolella. Samoin tavaroiden järjestelyäå, koska olin elänyt veneessä viime uudesta vuodesta itsekseni ja tavarat olivat sen mukaisessa järjestyksessä.

Päivä menikin imuroinnissa, vuodevaatteiden tuuletuksessa, lakanoiden vaihdossa, veneen pesussa seinistä pilssiin ja tavaroiden pakkaamisessa uuteen järjestykseen.

Kävin syömässä pursiseuran ravintolassa iltapäivällä wienerschnitzelin, joka oli lautasen kokoinen ja hyvillä lisukkeilla ja maukas hintaan 7,50 euroa. Ravintolaa ja venesatamaa voi suositella Atlantille lähtijöille ja sieltä tulijoille. Tosin satamassa on kaikki palvelut kortilla toimivia juomavedestä suihkuun. Polkupyörät ovat vapaasti käytettävissä ja niitä on runsaasti ja hyväkuntoisia. Ajelin päivällisen jälkeen kaupungilla ja kävin myös rautatieasemalla ja tsekkasin marketin huomisia kauppaostoksia varten.

Illalla soiteltiin vaimon kanssa, joka oli saapunut Finnlinesilla Travemundeen, josta matksustaa aamulla junalla Cuxhaveniin.

11.6. pe, 222 matkapäivä, Cuxhavenissa satamapäivä.

Heräsin aikaisin ja lähdin hyvissä ajoin asemalle vaimoa vastaan. Ehdin käydä miellyttävässä kahvilassa espressolla. Ruusukimppu kourassa odottelin sitten asemalla vartin junan saapumista. 40 vuotisen avioliittomme pisin erossaoloaika oli päättymässä. Tunne saada vaimo mukaan veneelle oli melkein kuin hääyön odotus.

DB:n juna saapui saksalaisella täsmällisyydellä. Vaimo laskeutuu laiturille vain yhden kassin kanssa. Jälleennäkeminen on sydäntä lämmittävä tapahtuma. Aurinkokin paistaa mukavasti. Päätimme kävellä idyllisen kaupungin keskustapuiston läpi ja rantakatuja venesatamaan 1,5 km.

Juttua riitti. Kuljimme kuin pienet lapset käsi kädessä.

Ilma oli muuttunut hyvin lämpimäksi ja päätimme lähteä kaupungille, mutta ensin syömään pursiseuran ravintolaan. Oli shortsikeli ja lähdimme sen mukaisissa varusteissa liikkeelle. Keittiö oli kiinni, joten seuraavaan ravintolaan, joita Cuxhavenissa piisaa. Lähihotellin ravintolassa nautittiin grillattua lohta ja perunoita. Jatkoimme keskustaan ja markettia kohden. Taivaalle alkoi kerääntyä mustia pilviä ja hetken päästä alkoi kaatosade. Varusteemme eivät olleet sen mukaiset ja odottelimme porrassyvennyksessä sään paranemista. Sade lakkasi ja ilma kylmeni 10 astetta eli +15 asteeseen.

Kiiruhdimme sadekuurojen välissä markettiin ja ostimme ruokatarvikkeita aika monta muovikassillista, koska ei ollut tiedossa, mistä seuraavaksi on mahdollisuus ostaa. Olimme päättäneet, että huomenna aamulla ajetaan Kielin kanavalle ja saman tien kanava läpi. Sitä ennen on vene tankattava satamassa olevalla polttoaineasemalla.

Ajoimme marketilta taksilla veneelle ja vietimme illan sisätiloissa lämppäri päällä. Sään lämpeneminen oli ollut ihmeellinen tilapäisilmiö. Nyt oli taas kylmää ja kosteaa ja sumua. Laivojen sumutorvet huusivat Elben suistossa.

12.6. la, 223 matkapäivä, Cuxhaven- Holtenau/Kiel, n. 80 M

Aamulla 7.30 tankkaamaan ja Elbelle. Tuuli 6-8 m/s sivulta takaa. Päätettiin kuitenkin nostaa purje, kun ensin katsotaan, miltä tilanne näyttää sataman ulkopuolella. Näkyvyyttä on mukavasti. Laivaliikenne on vilkasta. Kokoajan menee ylös ja tulee alas useita erikokoisia aluksia ja väylän sivussa myös jo huvialuksia. Tuuli on kääntymässä aivan taakse ja kovenee 10 m/s, joten avaan vain genuan samalla kun kone työntää kohti kanavan suuta, 17 M Cuxhavenista. Nopeus voimakkaasta nousuvesivirrasta ja tuulesta johtuen on 10 kts.

Vaihdamme puolta Elben pohjoispuolelle merkityllä alueella ja tulemme kanavan suulle, jossa odottelee useita ennen meitä marinasta lähteneitä veneitä. Yhteys VHF:lä kanava 13 satamatoimistoon, josta ohjeena odotella hetki ja sitten päästään pienempään sulkuun.

Sinne mentiin yhden pienehkön laivan ja kymmenkunnan muun veneen kanssa.

Maksu hoidetaan kanavan toisessa päässä.

Sulutus meni hyvin ja kanavamatka koneella 12.25 alkaen on kovassa myötätuulessa 10-13 m/s vauhdilla. Monia eri kokoisia laivoja tuli vastaan ja yksi ohitti. Navigointiongelmia ei ollut. Kilometritolpat suorastaan vilistivät ohi ja viimeinen kymppikin meni joutuisasti.

20.30 saavuimme Holtenaun sululle yksin. Yhteys taas konttoriin, josta ohjeena saapua odotusalueelle ja tulla konttoriin maksamaan veneen ollessa sulussa.

Kiinnittyessä kipparilta putosi jatkettava puoshaka veteen kahvan kumiosan jäädessä käteen. nyt ei ole aikaa alkaa sitä pyydystämään, joten paperit mukaan ja konttoriin. Laituria kävellessä huomasin puoshaan ajelehtivan sen kupeessa ja nappasin laiturille. Kanavan tasolta noustaan 5 m pystysuoria seinämässä olevia tikapuita kanavan reunalle ja sieltä 4 kerrosta torniin, jossa maksu hoitui.

Sain vielä tuuliennusteen printattuna mukaan. Maksu kanavan käytöstä oli 13,00 €.

Sulusta tultuamme ajoimme viereiseen Holtenaun marinaan yöksi.

21.15 kiinnityimme laituriin.

Matkaa oli tehty 69,6 M kokoajan koneella.

13.6. su, 224 matkapäivä, Kielissä sataman vaihto

Siirryimme aamupalan jälkeen lähempänä keskustaa olevaan vierassatamaan. Alue on suuri, jossa on useita eri pursiseuroja Dustenbtrookin alueella. Löysimme heti paikan melko lähellä matkustajalaivasatamaa, jossa oli valtavan kokoinen risteilijä, arviolta 300 m pitkä ja 13 kerrosta.

Totesimme, että Loppuviikosta alkavaa Kielin viikkoa valmistellaan hektisesti ja mittasuhde on todella suuri. Lähes kaikille rantanurmikoille pystytetään telttakatoksia ja kaljahanoja, ei kymmeniä vaan satoja. Kysyessäni mahdollisuudesta saada vieraspaikkaa sain satamakapteenilta kuulla, että tällä alueella on kaikki paikat varattu kilpailijoille Kielin purjehdusviikon ajaksi alkaen 16.6.

14.6. ma, 225 matkapäivä, Kiel- Heiligenhaven 35 M

Kävin aamulla satamatoimistossa kyselämässä markettia ja paikkaa, josta saan ostettua Ruotsin itärannikon merikortit paperilla. Sähköisiä veneessä oli 3 kappaletta eri koneilla, mutta niiden varaan en jätä matkantekoa, vaikka läppäri toimiikin jonkin aikaa omalla akullaan.

Sain ohjeen ottaa polkupyörä laiturilta, maksu omantunnon mukaan ja ajaa kanavan rannalla olevaan karttakauppaan ja sieltä lähellä olevaan suureen markettiin. Passi taravitaan mukaan, koska alue on vapaasataman porttien takana. Pyörämatka noin 3 km suuntaansa. Kauppareissu meni hyvin aurinkoisessa säässä.

Klo 12.00 irrotimme köydet ja lähdimme 4 M matkan päässä olevalle venetankkausasemalle.

Tuuli ole alle 10 kts ja sateen uhka päällä. Tankkausasema löytyi Kielin lahden länsipuolelta ja sieltä jatkoimme kohti Heiligenhavenia aluksi koneella tuulta haistellen. Tuulen näyttäessä nousevan nostin ison. Hetken päästä se jälleen tyyntyi ja ajeltiin iso keskelle jalustettuna.

Muutaman tunnin päästä otin sen alas. Sateen alle jouduimme 10 minuutin ajaksi.

18.00 aikoihin tulimme sataman tuntumaan. Sisäänajo on aika erikoinen. Lähes maili sataman oikealta puolelta ajetaan hiekkavallin taakse, jossa väylä satamaan kulkee hyvin viitoitettuna.

Satama on suuri ja siellä oli hyvin vieraspaikkoja ja opastuskin riittävä.

Vastapäätä oli suomalaisvene Arctic Lady, jonka olin tavannut Den Helderissä.

15.6. ti, 226 matkapäivä, Heiligen Havenissa

Aamulla oli kovaa pohjoistuulta, joten päätettiin jäädä satamaan, koska pyykkiäkin oli runsaasti ja kippari etsi veneeseen varaosaa aamulla havaitun wc:n oven lukon rikkoutumisen korjaamiseksi.

Jousi oli ilmeisesti poikki, joten tarvitaan uusi lukko tai muu toimenpide.

Kävin paikallisessa venetarvikeliikkeessä, josta lukkoa ei löytynyt. Arjan mentyä pyykille avasin lukon laiturin vieressä olevan remonttipajan mukavan asentajan avustuksella, jolloin totesimme jousen olevan poikki. Palasin veneelle ja suunnittelin lukon korjaamista. Vaihdoin keulapunkan ovesta lukon WC:n oveen. Irroitin pyykkipojasta jousen, mutta muutaman yrityksen jälkeen totesin helpommaksi vääntää vanhasta jousesta toimivan, mikä onnistui. Lukot oli korjattu.

Iltapäivällä käytiin kaupassa ja pankkiautomaatilla ja ilta veneellä satamassa olleen Spican

miehistön kansa. Oli hienoa kuulla heidän seikkailuistaan Karibian vesillä ja uutisia Cantansta.

Terveisiä vaan ja onnea loppumatkalle. Olette tehneet huiman reissun.

16.6. ke, 227 matkapäivä, Heiligen Haven- Tanska / Hårbolle 52 M

Aamusää oli tyyni ja kaunis. Ajaltiin sillan ali ja merelle Fermehristä Larssonin puolelle. Meri oli tyyni ja tasainen. 12.30 nostin purjeet ja seilattiin 14.20 asti, jolloin tuuli taas tyyntyi. Laivoja kulki tasaiseen tahtiin ja väylän ylitystä piti vähän suunnitella, mutta ongelmia ei tullut.

Getserin niemen takaa pohjoiseen.

19.20 olimme perillä pienessä Hårbollen kyläsatamassa. Mukava tanskalaispariskunta ohjasi meidät viereensä vapaalle paikalle ja neuvoi maksuasiassa. Kirjekuoreen rahat ja kuori postiluukusta sisään. Sää oli kaunis, mutta viileni auringon laskiessa.

Iltakävelyllä kylä oli nopeasti katsottu, Se oli siisti pikkukylä.

17.6. to 228 matkapäivä, Hårbolle-Gåseberg Ruotsi, 72 M

klo 600 herätys kauniiseen viileään ja tuulettomaan aamuun.

Ensin ajettiin 3 mailia lounaaseen Stubbeköpingiin tankkaamaan. Korttiautomaatilla meni sormi suuhun. Ei tähän ainakaan luottokortit kelpaa. Satamatoimistosta saatiin ohjeet. Puolisen tuntia odottelua ennen kuin kauppa, josta sai kortin, jolla sai avattua dieselpumpun, avautui. Kortin kanssa pumpulle ja tankkaus. Sitten mittarilukeman kanssa takaisin kauppaan palauttamaan kortti ja maksamaan ostos. Melko omaperäistä, mutta toimii kuitenkin.

09.30 lähdimme koneella kohti Ruotsia melkoisen selän yli tyynessä ja tasaista merta pitkin. Laivaliikennettä oli jonkin verran, mutta väistöjä ei tarvittu.

Tasaista koneen hyrinää koko päivä iltamyöhään.

23.15 auringon laskettua ajoimme satamaan, joka löytyi helposti.

Matkaa oli tehty koneella ajaen GPS:n mukaan 83,5 M.

Satama oli hyvin valaistu ja allasmainen, jossa kiinnityttiin maalaiturin reunaan kyljittäin. Laiturin reunat oli puuta ja kiinnittymisrenkaita oli riittävästi. Sitten pehkuihin ja unta aamuun asti.

18.6. pe, 229 matkapäivä, Gåsebergissä päivä

Aamulla sitten nähtiin minne on tultu. Satamatoimistosta saimme materiaalia nähtävyyksistä eli kivirakennelmasta mäen päällä, joka muistutti Stonehengeä Englannissa. Isoja kivenmöhkäleitä ympyrän ja suorakaiteen välimuotoisessa kuviossa, ehkä 40x30 m.

Kylä oli kaunis pikkukylä. Alue on osa Ystadin kuntaa.

Kalasavustamo ja -kauppa näyttivät olevan suosittu kohde autolla paikalle tuleville. Samoin pikku leipomon puoti. Ravintoloitakin oli muutamia rannassa ja hyvä paikallisen meripelastusseuran museo.

Satamassa oli kaikki palvelut saatavilla ja ystävällinen palvelu.

Päivän kuluessa saapui 5 venettä meidän lisäksemme ja lähti kaksi aikaisemmin tullutta. Ruotsalaisia, saksalaisia ja tanskalaisia.

19.6. la, 230 matkapäivä, Gåseberga-Åhus 45 M

Aamulla sää oli osittain pilvistä ja aurinkoista. Tuuli lounaasta 4-6 m/s.

Lähtö 7.30

12.10 tuuli moinasi ja kone käyntiin.

15.00 alkoi tuulla ja pääsimme purjehtimaan. Tumman sävyiset pilvet alkoivat kerääntyä taivaalle ja varauduimme sateeseen noin 5 M ennen Åhusia. Sade tulikin kuuroina vettä ja rakeita. Tuuli koveni 10-13 m/s, mutta pääsimme satama-altaan suulle, jonka jälkeen oli tarkoitus laskea purjeet aallonmurtajan suojassa. Yht´äkkiä tuuli koveni rajuksi ja kääntyi 180 astetta. Vene kallistui lähes kyljelleen ja vaimon kaatui selälleen sitlooran pohjalle. Genua jäi pakkiin enkä päässyt sitä irroittamaan ajoissa. Onneksi kone oli jo päällä ja sain veneen kääntymään tuuleen vedättämällä koneella. Olimme hyvää vauhtia menossa sivuttain aallonmurtajan päätä kohden. Trompi katosi yhtä nopeasti kuin oli syntynyt eikä muita vaurioita kuin vaimon mustelmat syntynyt. Pelästyimme aika lailla, varsinkin vaimo.

Satama oli parin sadan metrin päässä joella ja paikka löytyi helposti.

Perillä olimme 16.00 ja matkaa oli tehty 44,8 M osittain purjein osin koneella.

Jälleen oli saatu ainutkertainen kokemus, jonka ei toivo ikinä toistuvan.

Iltakävelyllä Åhusin kaupungissa totesimme sen siistiksi ja pihat erittäin hyvin hoidetuiksi.

Kipparin visakorttia ei hyväksytty kilpailevien pankkien automaateissa, mutta vaimon kyllä.

Siitä tuli pieni päänvaiva. Marketti oli auki klo 21.00: een.

20.6. su, 231 matkapäivä, Åhus-Karlskrona 97 M.

Melkoisen kaunis aamu. Tuuli EES 7-8 m/s välillä 10 m/s.

0900 lähdimme kohti Karlskronaa. Heti satama-altaasta ulos päästyämme nostimme purjeet. Iso kokonaan ja genuaa 2/3 avattuna. Iltapäivällä tuuli koveni ja otin 1. reivin. Sisään saaristoon ajoimme koneella innokkaasti navigoiden. Grminin kartta ei ollut aivan ajan tasalla, mutta Simradin plotterissa oleva kartta vastasi täsmällisesti todellisuutta merellä. Tuulikin tyyntyi illan mittaan.

18.30 olimme perillä suuressa ja hyvin suojaisessa marinassa. Paikka löytyi ilman ongelmia. Valitsimme aisapaikan. Myös kylkikiinnitystä ja poijuja oli tarjolla.

Matkaa syntyi GPS:n mukaan 97,3 M.

Toimistosta saatiin palvelunumero 150 skr maksua vastaan. Suihkussa vedestä sai pulittaa 10 skr.

Netti oli saatavilla 20 skr/8h.

Kaikki satamassa oli kunnossa ja siistiä paitsi lasipullojen ja käytettyjen pattereiden palautuspaikat, jotka puuttuivat.

21.6. ma, 232 matkapäivä Karlskronassa pyykkäillen ja pankkiasioita selvitellen

Päätettiin jäädän pyykkäilemään, koska koneiden käyttö sisältyi satamamaksuun (150 skr) ja varsinkin koska pyykkiä oli kertynyt. Kiikarista oli kadonnut kompassi, jota piti lähteä etsimään alan liikkeestä.

Päivällä kävimme kaupungilla ruokaostoksilla. Kipparin visakin kelpasi taas nostoautomaattiin.

Kiikarin osalta meni heikommin. Kompassia ei löytynyt, vaikka patterit vaihdettiin. Neuvoksi sain ohjeen kääntyä myyjän tai valmistajan puoleen, jos takuu on voimassa.

Ilta veneellä. Satama todettiin erittäin hyväksi, yhdeksi parhaista.

22.6. ti, 233 matkapäivä, Karlskrona-Kalmari 55 M

Aamulla lähdimme 0755 täysin tyynessä kohti Kalmaria koneella 6 solmua ajellen sisäreittiä erittäin kauniin saaristomaiseman läpi.

14.00 alkoi tuulla ja saimme aluksi 4-6 m/s myötäistä, joka nousi 8-10 m/s, mutta onneksi pahoja pilviä ei tullut, vaikka välillä siltä näytti.

17.10 olimme perillä. Matkaa oli GPS:n tripissä 55 M. Satamaan on helppo reitti ja paikkakin löytyi vaivatta. Loput täyttyivätkin sitten melkoisen nopeasti ja viimeiset tulijat saivat paikkojaan etsiskellä. Satamatoimiston tyttö oli kuittivihon kanssa paikalle, ennen kuin köydet oli kiinnitetty, mutta ystävällisessä hengessä

maksut hoituivat ja palveluista saatiin selvyys. Kaikkia löytyy saunasta alkaen, joka tietysti otettiin maksuun sisältyneenä. Kipparin edellisestä saunomisesta oli kulunut lähes puoli vuotta.

23.6. ke, 234 matkapäivä, Kalmari- Borgholm/Ölanti 17 M

Aamupäivällä kierreltiin Kalmarin historiallisen kaupungin nähtävyyksiä ja käytiin kaupoilla hankkimassa tuliaisia ja provianttia.

Päätimme tehdä vain lyhyen matkan Ölantiin Kuninkaallisen perheen kesälinnan sijaintipaikalle Borgholmiin.

1220 lähdettiin tyyneen hellesäähän ja ajeltiin koneella koko matka kesän parhaassa hellesäässä.

1510 kiinnityimme Borghomin isoon vierassatamaan, jossa oli melko tyhjää. Satamassa tavattiin illemmalla suomalaisvene Merika, jonka miehistön kanssa vaihdettiin matkakuulumisia.

Täälläkin palveluihin kuului sauna ja uima-allas hotellin tiloissa. Kippari kävi kokeilemassa ja totesi kelvollisiksi. Vesiastiakin löylyä varten oli, vaikka ei kuuppaa. Edellisessä paikassa puuttui kiulusta pohja ja kuupasta löytyi vain varsi.

Illalla käveltiin kaupungin keskustaan, joka on aivan sataman vieressä ja todettiin se turistirysäksi.

Joka paikassa valmisteltiin juhannusvieraiden vastaanottoa. Vielä heitä ei paljoa näkynyt.

Ajattelimme jäädä juhannusta viettämään, joten maksoimme jo kolmen päivän maksut.

24.6. to, 235 matkapäivä, Borgholmissa turistina

Aamu valkeni kauniina ja lämpimänä.

Vuokrasimme pyörät ja lähdimme kierrokselle linnan puutarhaan ja vanhan linnan raunioita katsomaan, ehkä muutakin. Pyörävuokra on 24,00 € vuorokausi ja menopelit kelvollisia.

Vuokraamon omistajalta saimme vihjeen käyttää luontopolun pikkutietä, joka menee meren rannan tuntumassa alkumatkan. Kaunista siellä lehtimetsän siimeksessä olikin mustarastaiden konsertoidessa.

Linnan lähellä oli historiallinen perinnekahvila ja pikkumuseo torpparin mökissä.

Linnan puisto oli näkemisen arvoinen. Jussi otti sieltä paljon vihjekuvia pojille ja tuttaville puutarhan suunnitteluun käytettäviksi.

Vanhan 1800 –luvulla poroksi palaneen linnan kivirauniot osoittivat linnan olleen mahtava rakennus aikoinaan Ruotsi-Suomen valtakunnan ollessa voimissaan. Linnan piha oli suuri kuin jalkapallokenttä. Upeat näkymät kerroksissta Kalmarin salmeen ja suuret huoneet ja leveät portaat ja neljä kerrosta. Ei ihme, ettei haluttu rakentaa uudelleen.

Kolmen ja puolen tunnin lenkin jälkeen kävimme hotellilla saunassa ja uima-altaassa. Kahdestaan saimme nauttia sitä herkkua, vaikka hotelli oli täyttymässä ja venesatamassa ruotsalaisia, saksalaisia ja hollantilaisia venekuntia kymmeniä. Vaimon kanssa todettiin, että paljon menettävät elämän pikku nautinnoista, koska eivät saunan antamaa mielihyvää ymmärrä.

Illalla alkoi satamaan kerääntyä juhannus´vieraita ei nuorisoa erilaisilla veneillä hardtoppareista troolareihin ja mekkala oli sen mukaista. Musiikki kovalla ja oma huuto sitäkin kovempaa.

Päätettiin muuttaa seuraavana päivänä majaa, vaikka olikin saatu kuulla myönteistä tarinaa Borgholmin juhannusjuhlista. Muutto ei sinänsä nuorisosta johtunut, vaan mieli teki kohti kotia.

25.6. pe juhannusaatto, 236 matkapäivä, Borgholm-Nynäshamn 130 M

Aamu oli kaunis ja lämmin. Päätimme lähteä Oskarshamniin ja viettää siellä aattoilta. Matkaa sinne olisi vain 18 M . Satama oli rauhallinen. Illan ja yön kukkuilleet nukkuivat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Tankasimme ja

11.10 suuntasimme koneella merelle. Tuulta ei ollut nimeksikään.

Pohdimme hetken mitä Oskarshamnissa tehtäisiin ja todettiin se tarpeettomaksi, joten voimme jatkaa matkaa pitempäänkin vaikka yli yön ja seuraavaa päivää. Toivottavasti aurinkoista ja yöllä täysikuu.

Kippari vähän ihmetteli vaimon mielen muutosta, mutta yhdessä päätimme jatkaa Nynäshamniin, jossa on suuri 250 paikkaa käsittävä vierassatama ja selvä reitti ja josta on hyvä jatkaa Sandhamiin vaihteeksi sisäreittiä.

Iltapäivällä oli sen verran tuulta, että seilasimme muutaman tunnin tuulen loppumiseen.

Veneitä oli aika vähän liikkeellä illan mittaan, laivoja ei ollenkaan. Auringonlasku oli todella upea taas kerran. Samalla nousi kuu vastakkaiselta puolelta taivasta. Tuuli virisi 22.30 lännestä 6-7 m/s voimistuen 8-10 m/s aamuyön aikana.

26.6. la, 237 matkapäivä, matka Nynäshamniin jatkuu,

Meri muuttui tuuleen nähden ikävän kuoppaiseksi eikä kumpikaan voinut nukkua koko yönä. Yöllä ei varsinaista pimeyttä tullut ollenkaan johtuen osin myös kuutamosta. Vauhti oli hyvää 6,5-7,5 kts sivutuulessa. Auringon noustessa taivas oli osittain pilvessä. Maata odotettiin näkyviin, mutta ei vaan näkynyt kuin merta ja merta ja suurenevia aaltoja. Tuulen alkaessa nousta yli 10 m/s tein 2. reivin varmuuden vuoksi ja koska väylä satamaan oli outo. Meno tasoittui ja ohjailu helpottui ´huomattavasti, vaikka avasin genuan lähes kokonaan. Sitten tuulikin keveni aika pian, mutta en enää nostanut iso kokonaan. Matkaa oli jäljellä 10 M. Reitti mereltä Nynäshamniin oli selvä ja hyvin merkitty.

11.05 olimme perillä. Matkaa oli GPS:n mukaan tehty 133,7 M, josta noin puolet seilaten. Marinassa oli hyvin vapaita paikkoja ja palvelut lähellä. Saunavuorokin varattiin, 40 € yhteensä. Parin tunnin unien jälkeen menimme saunomaan. Sauna oli todella kuuma ja löylyn heitto varten löytyi asianmukaiset välineet. Kävimme marketissa ja vaimo valmisti heinon herkullisen kesäisen aterian uusista perunoista, graavilohesta ja salaattiaineksista kyytipoikana Åhlborgin Akvaviittia.

Kipparin lisäys oli tanskalainen tomaattisilli Gåsebergasta.

Illalla kirjoitin blokin ajan tasalle ja huomenna julkaisen tekstin ja kuvia, jos netti edelleen toimii.

Nyt alkaa unen puute painaa.

27.06. su, 237 matkapäivä, Nynäshamn-Sandhamn 43 M

10.34 irrotimme köydet ja menimme tankkauslaituriin.

11.00 lähdettiin merelle ensin kohteena Ormö, melko lähellä, mutta pian muutimme suotuisan sään ansiosta määränpäämme Sandhamniksi Tukholman väylän itäpäässä.

Päivä meni pääasiassa koneajoksi erittäin runsaslukuisten Juhannuksen vietosta palaavien ruotsalaisveneilijöiden parissa kaunista sisäistä saaristoreittiä ajellessa. Peerillä olimme klo 19.00.

Kipparille satama oli erittäin tuttu lukuisten Gotland Runt kilpailujen johdosta.

28.06. ma, 238 matkapäivä, Sandhamn- Utö, 85 M.

0700 irtauduimme Sandhamnin laiturista ja ajelimme koneella lähes tyynessä kohti Utötä.

Pari laivaa näkyi takana . 14.00 oli Svenska Björn tvärsissä paapuurissa ja hieman myöhemmin Bogskärin majakka vieressä styrpuurissa.

22.45 saavuimme perille Utöhön, jossa kiinnityimme hotellin laituriin. Laivalaiturissa oli Kristina Cruisesin Brahe laiva, joka on hyvin tuttu meille Kotkailaisina.

29.6. ti, 239 matkapäivä, Utö-Vänö 29 M.

Aamupäivällä saunoimme rantasaunassa, 35,-/h, mutta sauna oli hieno ja talviturkin heitto kotivesillä mainio kokemus, vesi + 13 C.

13.50 lähdimme Vänötä kohti täysin purjein. Saimme seilata koko matkan hyvässä sivumyötäisessä tervehtien lukuisaa länttä kohti purjehtivien joukkoa.

19.00 olimme perillä upean kohtuupitkän purjehduksen jälkeen.

30.06. ke, 240 matkapäivä, Vänö-Hanko, 30,5 M.

Vänöstä lähtö 08.30 täysin purjein kevyehkössä sivuvastaisessa tuulessa. Kasnäsin väylän kohdalla tuuli loppui ja siitä Hankoon jatkettiin moottoripurjehtimalla.

13.50 olimme Hangossa, jossa ensitöiksi tankattiin kaikki säiliöt täyteen. Vain 40 l sopi menovettä eli dieseliä, oten 120 l oli taas käytettävissä.

1.07. to, 241 matkapäivä, Hanko-Kotka 150 M.

Vaimo joutui viemään auton Kotkaan, joten kippari seilasi viimeisen etapin yksin.

Sää oli hieno, tuuli SSW 7-10 m/s, lämmintä aurinkoista.

11.45 köydet irti ja merelle. Seilasin ulos Ajaxin kautta. Tuuli nousi välillä 12 m/s ja otin reivin isoon.

21.00 olin Porkkalan selän itäpuolella ja seilasin saaristovälälle ohitettuani Porkkala Kallbådanin.

Tuuli oli täysin takana ja seilasin virsikirjalla 5-6 m/s tuulessa ja tasaisessa vedessä.

00.30 Rysäkatin kohdalla tuuli tyyntyi ja ajoin koneella Katajaluodon eteläpuolelta Guggenstenille 2.07. klo 01.30.

04.30 ohitin Onaksen portin ja 08.30 Hamnholmenin.

11.30 nostin purjeet Kaunissaaren pohjoisniemen kohdalla, josta halusin vielä seilata kotisatamaan Kotkan Meriniemeen, jonne saavuin klo 13.03. Vaimo odotti laiturilla tyytyväisyydesstä säteillen.

GPS trippi näytti viimeisen legin 148,1 M ja Loki kokonaismatkaksi 8260 M, johon voinee lisätä 10 prosenttia eli takana oli 15.08. 2009 lukien noin 9000 M.

Vene ja kippari olivat kunnossa.

2010-06-26T23:01:00.000-07:00

2010-06-11T22:14:00.000-07:00

21.5. pe, 204 matkapäivä, Lähtö Leixoes/ Portosta – La Corunaan, matkaa 185 M

Lähtöpäivän aamu oli kaunis ja lämmin.

Aamulla tuntui olo niin virkeältä, että päätin jatkaa tänään matkaa määränpäänä joko Vigo tai La Coruna.

Aamu meni vilkkaasti valmisteluissa. Blokin päivitys. Kauppareissu ja polttoainetäydennys.

Marketti oli 1,5 km päässä rantakatua mitattuna. Oli eraittäin helteinen reissu.

Polttoaine täytyi alaveden aikana kantaa 200 m päässä päässä olevalta pursiseuran asemalta.

Tyhjensin kolme kympin kanikkaa tankkiin ja lähdin hakemaan 5x10 l. Sain marinasta kaksipyöräisen kottikärryn, jolla oli helppo tuoda täydet kanisterit. Ponttoonissa oli käydä köpelösti, koska laskeutumiskulma rampissa alavedellä olikin jyrkempi kuin miltä se näytti ja kanisterikärry meinasi tyrkätä kuljettajan pois edestä jarruttelemasta ja jatkaa vapaasti ponttoonille. Niin ei kuitenkaan onneksi tapahtunut ja dieselit saatiin paattiin.

Kävin vielä nauttimassa luonaan erittäin paikallisessa ravintolassa noin 400 m marinasta. Meitä sattui olemaan kaksi asiakasta 20 asiakkaan salissa. Toinen käänsi ruokalistaa minulle englanniksi portugalista. Sain tilaamani kalaluonaan, joka oli kelvollinen.

Eilen haaveilin klo 9.00 lähtöajasta, joka siis osoittautui täysin epärealistiseksi. Tosin nettihommaat sotki aikatauluni.

Klo 16.35 irrotin köydet laiturista ja seilasin merelle.

Tuuli oli alle 10 kts jostain takaa. Ajelin koneella 1h 45 min. Sitten ilmestyi tuuli lännestä. Rullasin genuan auki. Ison purjeen olin nostanut heti lähdettyä valmiiksi odottelemaan.

Tuuli oli NNE 7-8 m/s . Ennusteen mukaan tuuli ei nouse yli 5 m/s. Seilasin suuntaan 300 astetta ja vene kulki n. 4,2 kts. Tuuli oli sopivan voimakasta, mutta suunta vei liian alas, tosin joka tapauksessa olin matkalla ulos rannikon läheisyydestä, jossa on kalastusmerkkejä runsaasti myös kalastusaluksia toimessaan aamuyöstä.

Laivoja oli redillä useita ja kulussakin joitakin.

21.10 tapahtui mielenkiintoinen kohtaaminen. Laiva tuli perässäni, tosin ulompaa reittiä kuin minä leikaten kulkusuuntani. Tarkkailin suuntimaa laivaan eikä se näyttänyt mitään merkkiä muuttumisesta. Laivan ollessa noin kaksi mailin päässä, päätin väistää ja käynnistin koneen vauhdin lisäämiseksi. Tuuli oli keventynyt ja etenin noin 4 kts. Koska laivan suunta oli aika lähellä omaani, päätin mennä edestä. Lisäsin vauhdin 7 kts:ään kääntäen suuntani kohtisuoraan laivan kurssia ja menin melko pian laivan kulkusuunnan yli ja näin sekä mastovalot että laivan toisen kyljen, joten olin ylittänyt sen kulkusuunnan. Matkaa laivaan oli ehkä maili. Laiva oli keskikokoinen tankkeri. Sitten laiva yhtäkkiä käänsi 90 astetta eli kulkusuuntaani ja hiljensi vauhtia. Mietin, mitä tehdä ? Hiljensin nopeutta ja katselin tankkerin liikkumista. Oliko se kuitenkin menossa edestäni ? Seuraavaksi tankkeri kääntyi takaisin Porton satamaa kohti ja meni menojaan. Muistokseni jäi ikuinen kysymysmerkki. Oliko minulla yleensäkään mitään tekemistä kääntymisen kanssa ? Vai mistä oli kysymys.

Muuten ohitukset ja sivuutukset ovat sujuneet ilman hämminkiä. Laivan ajaessa kohti on veneestä vaikea havaita sen aikomuksia sen ollessa kaukana, vaikka hyvin näkyykin. Vasta melko lähietäisyydeltä voi todeta, kuinka laiva aikoo ajaa. Avomerellä useimmiten laivat eivät tule 2 mailia lähemmäs. Ahtailla väylillä on tietysti eri asia. Ainahan purjeveneilijä laivaa väistää, kun tarve vaatii.

22.5. lauantai

02.25 käynnistin koneen, koska tuuli keveni alle 10 kts ja veneen nopeus alkoi hiipua alle 4 kts. Ajelin ison kanssa 5- 5,5 kts suuntaan 345-350 astetta eli 15 liian alas. Matkaa Finisterreen oli 79,3 M. Pidin sitä sopivana kiintopisteenä. Sieltä oli vielä la Corunaan 64 M. Olin 26 mailin etäisyydellä rannasta. Yö oli kaunis, tähtitaivas puolikuu ja lähes tyyntä.

06.05 auringon noustessa tuli katamaraani vastaan. Ajoi koneella ilman purjeita. Matkaa Finisterreen 63 M. Delfiinejä on näkynyt useita parvia ja ilmeisesti jotain niiden ravintoa lilluu pinnassa. Pieniä noin tuuman läpimittaisia eläimiä, jotka heiluttelevat eviään.

10.00 matkaa Finisterreen 44,3 M. Olen Vigon lahden suulla noin 21 M päässä rannasta.

12.35 lisäsin 2 kannulista dieseliä tankkiin eli 20 l.

13.30 tuli lännestä purjevene koneella ja leikkasi kurssini takaa alle mailin päässä.

16.30 lensi lentokone matalalta tunnistamassa Kristiina II ja toisen lännestä samanaikaisesti tulleen veneen. Toinen vene oli iso ja meni kovaa. Arvioin kaksi kertaa oma nopeuteni.

17.15 veneen nopeus 4-4.5 koneen avustamana. Valmistin aterian eli pyttipannun eilisestä.

Näyttää siltä, että pääsen Finisterreen 9,5 M tällä halssilla ilman vendaa, tuuli WNW.

Klo 19.30 käynnistän jälleen koneen, jonka olin välillä pysäyttänyt. Rullasin genuan sisään ja ajoin väkisin ylikurssia vastatuuleen, jotta vältyin vendalta.

20.25 Finisterre oli tvärssissä oikealla. Olin tehnyt matkaa lokin tripin mukaan 113 M ja matkaa Corunaan oli se 64 M.

23.5. su , 206 matkapäivä

03.30 moottori yhtäkkiä pysähtyi. Tuuli oli alle 5 kts ja aalto vielä aika jyrkkää, joten vene heilui melko tavalla joka suuntaa, niin kuin sillä on tapana joskus tehdä.

Arvelin ongelman olevan pa-järjestelmässä. Suodatin taas tukkeessa. Yritin saada genuan vetämään jonnekin päin, ainoa suunta oli takaisin. Vauhtia ei ollut nimeksikään, joten ei haitannut.

Avasin moottorikopan ja totesin polttoainetta olevan moottorin alle. Siis jostain vuotaa ja kone sai ilmaa sisäänsä. Hankalimmassa paikassa sijaitseva suodatinkuppi oli löystynyt ja vuoti. Otin sen pois kokonaan ja tarkastin filtterin kunnon. Olin putsannut sen Las Palmasissa maaliskuun alussa.

Likaa ei ollut, joten filtteri ja kuppi takaisin ja konetta ilmaamaan. Kuinkahan onnistuu, koska samalla pitäisi startata ja ruuvata yksi mutteri auki. Avasin mutterin ja menin starttaamaan. Kone käynnistyi ja sammui. Ruuvasin mutterin kiinni ja starttasin uudelleen lähti ja kävi. Automaatti-ilmaus toimi hyvin. Aikaa meni puolisen tuntia. Matkaa oli jäljellä 40 M la Corunaan.

07.20 soitin iridium satelliittipuhelimella kotiin.

11.30 Olin la Corunan respan laiturissa. Matkaa oli kertynyt GPS:n mukaan 188 M.

Päivä kului levätessä ja kaupungilla kävellessä. Kävin ihmettelemässä satamassa olevaa lentotukialusta. Sisään en päässyt. Lentotukialus on paljon pienempi kuin olin kuvitellut. Kiitorataa ei nimeksikään. Ja hävittäjät kannella aivan liian suuria mahtuakseen laskeutumaan. Kun viereen oli tullut valtameriristeilijä, kutistui lentotukialus, Prince Ardeney, muistaakseni, entistä pienemmäksi.

24.5. ma, 207 matkapäivä, lähtö Biskajanlahden ylitykseen, noin 370 M

Kävelin telakan rantaan ja marina Corunaan, joka on uusi ja mahtava. Telakalla kyselin pa. tankkauksesta ja sain kuulla, että huomenna klo 12.00 sopii, koska vesi on ylhäällä.

kyselin myös veneen noston ja pohjan pesun mahdollisuutta, koska ukissa roikkui juuri yksi pestävä. Hinta nosto, pesu ja lasku 94,00 veroineen. Sanoin palaavan asiaan.

Pesin koneellisen pyykkejä ja kuivasin. Sade kasteli ne uudelleen melkein kokonaan. Kävin marketissa ostoksilla ja illalla syömässä juuri minulle sopivan jättiannoksen sianlihaa, perunoita ja salaattia ja lisukkeita. Hyvä ruokaravintola ja annos talon erikoinen. Paikka sijaitsee pyhän Marian aukion varrella. Siellä on kymmenen muutakin, muuta tämä ensimmäinen tultaessa marinasta, oikealla puolella kujaa.

Sää oli koko päivän vaihteleva ja välillä satoi kunnolla. Korjasin tilapäisesti WC:n pumpun, josta tuli pumpatessa tippa pari puhdasta vettä. Nyt pitää Sikaflexin ansiosta, mutta pumpun kansi on murtunut ja vaatii uuden pumpun tai koko hökötyksen.

25.5. tiistai, 207 matkapäivä, La Coruna – Brest, 370 M

Aamulla satoi, mutta päivällä näytti selkenevän. Lähtöni suunnittelin iltapäiväksi.

Kävin uudelleen aamupäivällä telakalla ja kyselemässä nostosta ja pohjan pesusta. Ei kuulemma käy tänään, ehkä huomenna. Se siitä edullisesta hinnasta.

Menin Marina La Corunan respaa kyselemään, onko vaimon lähettämä kirje tullut. Ei ole. Samalla utelin pohjan pesusta. Telakka hoitaa, mutta se ei ole sama, jolla kävin. Hintaa kertyy 250,00 .

Päätin ottaa ja klo 13.00 tapahtuu nosto. Aikaa menee tunti ja sitten lähden sieltä suoraan.

Pohja oli todella pesun ja maalauksenkin tarpeessa. Samalla sain tarkastettua potkurin. Siinä oli paljon töhnää ja kaksi lapaa menee korroosion vuoksi vaihtoon syksyllä. Sain sen puhtaaksi ja varmistettua kotimatkan onnistumisen.

Kristiina II takaisin veteen. Lähtiessäni klo 13.50 totesin heti, että kone vetää aivan eri tavalla ja venevauhti on kuten pitääkin.

14.45 nostan purjeet päästyäni satamasta ja ulos tulevan laivan tieltä. Tuuli on hyvästä suunnasta ja sopivan voimakas. tuuli SW W 10 m/s , joskus puuskissa 12. Lulu pitää suuntaa ja matkanteko alkaa leppoisasti 6-7 kts. Suuntana ensin pohjoinen ja sitten 30 astetta Brestiin asti.

Kierrän Cabo Villanovan ja ohitin 16.35 Capbo Priorin ja vähän sitä ennen ranskalaisen sotalaivan, joka kurvaili merellä poukkoillen sinne tänne. Laitan Brestin edustalla olevan ensimmäisen poijun, josta alkaa viitoitettu reitti sisään. Plotterin mukaan matkaa reittipisteelle on 300, 2 M ja siitä Marinaan n. 40 M. Reitti on suoraan myötäiseen, joten leikkaan 2+0 astetta tai vähän yli eli ajan kurssiin 10 astetta.

21.15 olen tehnyt matkaa 30 M ja merkilleni on siis jäljellä 270 M ja Brestiin n. 40 lisää.

Nopeus on hyvänlainen 7-8 kts. Tuulee 10-13,5 m/s, onneksi jälkimmäistä lukua harvemmin.

Päätän ottaa yöksi 2. reiviin, nyt iso on kokonaan ylhäällä.

22.05 tein reivin ja rullasin genuaa jonkin verran pienemmäksi ehkä 2/3 osaa on jäljellä.

Vauhti putosi lähes 2 kts, mutta meno tuntuu paljon mukavammalta ja varmalta. Ei mennä enää riskillä missään mielessä.

Tuuli on edelleen 10-13 m/s, mutta tuntuisi olevan laskemaan päin.

Yöllä on osittain kuutamo ja silloin näkee hyvin, mutta muuten ei pimeydestä mitään erota, paitsi alusten valoja.

23.55 merkkaan sijainnin myös paperikarttaan eli Imrayn North Atlantic Ocean Passage Chart karttaan, jonka mittakaava on 1: 7620000. Siinä ei kannata minuutin murto-osista välittää, koska lyijykynän viivakin on useita maileja leveä. Reittipisteistä muodostuu kuitenkin sillekin kartalle kuljettu reitti.

26.5. ke, 208 matkapäivä, Biskajalla

00.01 laiva näkyvissä vasemmalla takana. Punaista tai vihreää ei erota. Kuu on osittain pilvessä, mutta valaisee niin paljon, että horisontti näkyy selvästi. Matkaa jäljellä 250 M poijulle.

05.52c merkkaan taas sijainnin karttaan ja totean matkaa poijulle olevan 217 M. Lokin mukaan nopeus 6,5 – 7 kts. Tuuli on 10-11 m/s lännestä, joten voin pitää kurssi suoraan kohteeseen.

Meri on melko epätasainen, jyrkkiä epäsäännöllisiä aaltoja n, 2-2,5 m korkeita. Muuten yö oli helppo. Sain nukuttua yhteensä muutamia tunteja kolmessa eri jaksossa eikä väsymys vaivaa.

08.50 merkille on 200 M ja puoleen väliin vielä 56 M.

Sitten tuuli kääntyi luoteeseen ja keveni 6,5-8 kts tasolle. Meri alkoi tasoittua huomattavasti, mikä helpotti elämää valoisuuden lisäksi. Kun aurinko vielä alkoi paistella, voin sanoa, että olosuhteet eivät paljoa voisi tästä parantua.

10.10 tuli purjevene vastaan luovien noin mailin päästä sivuutus. Ei näkynyt käden heilautusta sen verran kaukana oltiin.

13.25 Lokin trippi näyttää 150 M tehdyksi ja olen seilannut noin vuorokauden Brestistä purjeiden noston jälkeen. Tuntui mukavalta pitkien kryssien ja pläkien jälkeen.

WP on vielä 171 M jäljellä.

14.45 on purjehdittu vuorokausi ja 157 M. Keli on ollut erittäin suotuisa tällä kertaa toisin kuin menomatkan ylityksellä, jolloin koettiin Hannun ja Tuomon kanssa elämämme muistettavin Biskajan ylitys myrskyn silmässä vrk.

16.52 on tasan 150 merkille ja saman verran takana. Tuuli on noussut 9-10 kts suuntana NWW. Suuntani oli 28 astetta ja veneen nopeus 6,5 -7 kts. Lulu hoitaa perän pitoa moitteettomasti jopa uskomattoman hienosti. Vielä kun oppisi tähystämään, se olisi täydellinen. Kysymys on Hydrovane tuuliohjaimesta. Iso on 2. reivissä ja genua melkein puoleksi sisällä.

21.07 lokin trippi täyttyy 200 M ja alkaa alusta. Nopeus ja suunta ovat edelleen ok, suoraan merkille tuulikulmalla AWD 55-60 astetta. Tuulee NW 9-10 m/s.

21.45 pienensin genuaa mustaan merkkiin ja menin sisään. Suljin luukut, jotta olisi vähän lämpimämpää. Olin keskellä Biskajaa, joten katsoin kohtaamisriskin olevan olematon, joten en laittanut tutkaakaan päälle.

22.30 tulin jäleen ulkotöistä sisään. Vene kulkee nyt 5,5-6kts, tuuli on vähän moinannut 7-9 m/s ja tulee suoraan luoteesta. Aalto alkaa tasoittua ollen selvästi keskimäärin alle 2m.

Tänään ei ole ollut yhtään havaintoa veneistä tai muista aluksista. Jälleen oli paljon dellfiinejä, useita suuria parvia, jotka kävivät kisailemaan tai häätämään venettä pois apajiltaan. Joka tapauksessa ne ovat yksipurjehtijalle tervetullutta vaihtelua.

23.07 merkkasin sijainnin paperikarttaan.

27.5. to, 209 matkapäivä ja kolmas päivä Biskajalla

02.00 heräsin. olin nukkunut 2 tuntia ja herääminen oli melkoisen tokkuraista. Olosuhteet eivät olleet muuttuneen klo 23.00 verrattuna.

06.40p panin lämppärin päälle pariksi tunniksi.

07.40 purin reivin isosta, koska tuuli on vakiintunut NW 6-7 m/s.

12.30 merkkasin sijainnin.

14.00 tuuli on kääntynyt pohjoiseen tai melkein 350 astetta. En pysy enää kurssilla. Ei tosin paljoakaan alas +5 astetta, mutta epäilen, että suunta tulee vielä laskemaan

tuulen kääntyessä idän puolelle. Matkaa WP:lle eli merkilleni on 32 M ja kurssi laskee koko ajan.

Veneen nopeus on 5-5,5 kts.

2. matkavuorokausi täyttyy ja saan 148 M 14.40 mennessä. eli 24 h. Voin olla hyvin tyytyväinen tuli lopussa mitä tuli.

15.01 lokin trippi näyttää 106 eli 306 M on takana. Laiva ajaa edestä melko läheltä noin kaapelin etäisyydeltä, mutta olen varuillani ja tilanne on puolin ja toisin hallinnassa.

Toinen laiva menee takaa kauempana. Pysäytän koneen, joka on käynyt latausta varten pari tuntia tyhjäkäynnillä. Suunta on 55-60 astetta, pitäisi olla 30 astetta. Veneen nopeus on vielä 6 kts.

Maatkaa on merkille noin 20 M.

22.15 panen koneen käyntiin ja ajan loppumatkan 30 M vastavirtaan vastatuulessa, mutta onneksi kumpikaan ei ole kovin paha, joten etenen 4-5 kts.

28.5. pe, 209 matkapäivä ja kolmas Biskajalla

00.25 ohitin Chaissee de Sein poijun. joka oli merkkini.

0600 Köydet oli kiinni Marina de Chatoun laiturissa. Taisi olla viimeinen mahdollinen paikka.

Olin ylittänyt Biskajan ennätysajassa omissa mittasuhteissani ja väsyneenä, mutta onnellisen pakkailen ison ja kasaan köydet ja täytän lokikirjan ja soitan Arjalle ennen nukkumaan menoa.

Parin tunnin unet ja sitten toimistoon. Ei kysytty passia tai vakuutustodistusta. Riitti veneen nimi, jolla perusteella löytyi muut tiedot viime vuoden syksyn käynnistä. Nyt olla enää poliisivaltiossa kuten Biskajan eteläpuolella.

Sitten kävin katsomassa satamassa olevaa laivaston helikopterien tukialusta, joka 60- luvulla oli rakennettu hävittäjäksi mutta 80-luvulla muutettu helikopterien tukialukseksi. Ja nyt lähtiäisjuhlat. Laiva menee romuttamoon, mutta henki jää. Sen osoittavat ranskalaiset. Kansalaisten kiinnostus on suurta, 400 pari tai enemmän jono kiemurteli seuraavana päivänä laivaa katsomaan halunneita. laivan historia liittyi tiukasti Brestiin ja brestiläisiin. Se oli rakennuttu Brestin telakalla ja muutettu siellä ja piti kotisatamanaan Brestiä. Tarjolla oli myös monenlaista oheistuotetta ja kuvakertomusta laivan historiasta. Ilotulitus lauantai-iltana oli mahtava. Laiva oli perinteisen sotalaivan näköinen kaunotar eikä nykyisten laatikkoalusten muodoista tai muodottomuudesta näkynyt vielä merkkiäkään. Laiva oli mielestäni lähempänä kahtasataa metriä kuin 150 pitkä. Netistä voi tarkistaa, jos harrastusta riittää.

Illalla kävin Vinomania nimisessä nettiravintolassa syömässä. Tilasin dinnerin ja sai todella merkillisen lautasellisen ateriaksi. Siinä oli 5-6 erilaista meetvurstia suuremmilla ja pienemmillä rasvapaloilla siivuina ja pekonin siivuja muutama sekä muutama salaatin lehti. Olin pudota istuimelta hämmästyksestä. Koska annoksen hintaan 11,00 euroa sisältyi lasi punaviiniä, päätin syödä sen. Käydessäni WC:ssä huomasin, että eräässä pöydässä nautittiin juuri samanlaista annosta kahteen pekkaan viinipullosen ohella. Tämä oli hyvä havainto, koska olin suunnitellut kysyä tarjoilijalta, onko kukaan ennen minua tilannut samanlaista annosta.

Tarjoilijalta olin kysellyt, että mitä annoksessa on. Onko lihaa ? Vastaukseksi sain, että pork., jonka tulkitsin lihaksi, mutta se olikin makkaraa. Matkailu avartaa.

Sitten kävin englantilaisessa Pubissa oluella ja kuuntelin hyvää musiikkia. 22.30 oli veneellä ja saman tien punkkaan, joka oli kostea ja kylmä, mutta uni tuli heti.

29.05. la, 209 matkapäivä, Brestissä turistina

Heräsin aamulla 0700. Sää oli hyvin harmaa ja satoi ja tuuli reippaasti NW 10-12 m/s.

Päätin lähteä huomenna aamulla eteenpäin, ellei ole vaarallinen keli.

Maksoin respassa oleskeluni n. 22,00 pvä. Täytin tankin ja ostin 20 l dieseliä kannuihin. Vettä tankkasin myös.

Lähtiessäni totesin Jane de Arc laivan yleisöpäivän kiinnostavan, mutta Kristiina II halusi kotiinpäin mahdollisimman nopeasti, siis kipparin toiveesta.

Olin mielestäni aika valmis huomiseen aamulähtöön klo 07.00.

Ja sitten illalla puolen yön paikkeilla se em. loistava ilotulitus, kuin SM-kisat Hki-Tallinna racen lähtiessä Helsingistä, silloin vanhoina hyvinä aikoina.

30.5. su, 210 matkapäivä, Brest – Cherbourg, 177 M

Heräsin 06.40 ja pääsin matkaan 07.40 .

Sää oli pilvinen, mutta ei satanut.

Tuuli W 6-8 m/s. 09.40 oli Brestin ulosmenoväylän suulla ja kurssi kääntyi 100 astetta pohjoisen puolelle. Oin tullut koneella lievään vastavirtaan, mutta nyt se muuttui ankaraksi ja pärskeet sen mukaisiksi, vaikka tuuli oli lähes keventynyt alle 5 m/s. Nopeus vaihteli 2-3 kts välillä vaikka ajoin lähes 6 kts tiukkaa vastaista iso ylhäällä. Virran nopeus oli 3 kts ja meri kuin kiehuva perunakattila. Sisäväylän poijut näyttävät kortilla olevan vieri vieressä, mutta todellisuudessa niiden välivaihtelee 0,5-1,5 M välillä. Ne ovat isoja 3 m korkeita lateraalimerkkejä ja muutama vielä suurempi merkki. Vastaan tuli 4 venettä aika lähekkäin. Olisiko ollut kilpailu ? Pääsivät mukavassa pikkutuulessa hyvään myötävirtaan. 11.40 Pysäytin koneen ja avasin genuan. Tuuli oli aivan takana, joten leikkasin pohjoisen puolelle.

12.20 olin ajanut väylän läpi 20 M. Tästä eteenpäin vedet olivat vapaat ja suunta noin koilliseen.

12.55 vähäinen tuuli oli kuolemassa, joten kone käyntiin jälleen. Tämä taas tätä. Laskin ison, koska paukutti ilkeästi.

15.00 olin matkannut lokin mukaan 41 M, jossa on jonkunverran liikaa kovasta vastavirrasta johtuen. 18.40 Vene kulkee taas 7,5-8 kts hyvässä myötävirrassa. 19.40 panin perunat tulelle. Meri oli tasaantunut kohtuulliseksi. Tankkasin 20 l kannuista tankkiin.

20.30 olen tehnyt matkaa 75,5 M usvassa ja vesikuuroissa ja viime ajat tyynessä koneella lähes koko ajan. Seuraavalle merkilleni on 36 M. Nopeus on edelleen 7,5-8 välillä. Matkaa olin tehnyt 86 M.

23.10 maatkaa takana 86 M eli noin puolet.

Tuuli on parantunut ja nostan purjeet, täyden ison ja avaan genuan kokonaan.

31.5. ma, 211 matkapäivä Brestin ja Cherbourgin välillä.

00.00 on säkkipimeää ja sataa taas . Nopeus on lokin mukaan 5,6 kts, GPS:n mukaan 4,6-4,7 kts.

Maininki on kokonaan hävinnyt.

0550 matka on kertynyt lokin tripin mukaan 123 M ja GPS:n mukaan 114,6 M/22h. Jäljellä on matkaa Cherbourgiin n. 60 M. Auringon noustessa taivaanranta palaa kauniin oranssin ja punaisen välillä. Sade on tauonnut tunti sitten, mutta taivas on ohuessa pilvessä. Tuulen voimakkuus vaihtelee 5 m/s molemmin puolin. Autan koneella matkan tekoa, kuten olen tehnyt koka matkan ajan. 08.15 matkaa Bic Russelin salmeen Guernseyn ja Sarkin saaren väliin on 9,0 M. En ehdi poiketa kummallekaan, vaikka englantilainen breakfast olisi paikallaan. Teen sellaisen itse ja nautiskelen BBC:n aamuohjelmasta.

0950 olen Bic Russelin eteläpäässä. Meri on tasainen, mutta virta erittäin kovaa ja myötäistä. Paikoitellen on pärskeitä ja pyörteitä. 10.256 tankkasin 20 l kanistereista. Matkaa tehtynä GPS:n mukaan 145 ja jäljellä Cherbourgiiin 30 M.

12.30 ajan purjeet ylhäällä Alderneyn salmeen, jossa on todella kova virta, voi olla joskus 6 kts. Onneksi aalto on aika pientä, joten myllerrys ei ole läpi menemätön.

Melkoista pomppua se kuitenkin oli vaikka virta toi läpi. 13.19 sammutan moottorin ja ajattelin purjehtia perille, koska veneitä tuli vastaan solkenaan. Yksi ryhmä näytti kilpailijoilta.

Aikani 5 kts nopeutta purjehdittuani totesin, etene juuri lainkaan. Siihen kuivui seilaus, kovaan vastavirtaan. Ei ihme, että tulivat vastaan niin iloisesti. Loppumatkan 15 M ajoin koneella ja se kesti yli 5 tuntia. Oli todella turhauttavaa, mutta vaihtoehtojakaan ei ollut.

19.16 olin kiinnittyneenä Cherbourgin marinassa. Aisapaikka löytyi helposti.

Matkaa oli lokin tripin mukaan tehty 196,39 M ja GPS:n mukaan 183,2 M.

Kokonaismatkaa 6316 M koko reissun aikana.

Aamulla respaan.

1.6. ti, 212 matkapäivä. Cherbourgissa veneen huoltoa ja turismia.

Satoi kunnon kuuroja aamusta alkaen. Kävin aamulla toimistolla. Siellä kaikki hoitui helposti. Englantia osattiin. Sitten kävin kysymässä öljyn vaihtoa venehuoltoliikkeestä. 180,00 euroa. Ilmoitin liian korkeaksi, koska muissa aikaisemmat olivat maksaneet 100 paikkeilla, jonka tarjosin.

En ollut varma onko pumppuni mukana, mutta päätin ostaa uuden, jos tarvetta on. Löysin vanhan pumpun ja vaihdoin öljyt itse. En tällä kertaa suodatinta. Aikaa meni alle tunti ja siitäkin suurin osa pumpun etsimiseen. Öljyäkin löytyi Kristiina II:lta. Ilta meni kotisoitoissa ja dinnerillä tutussa ravintolassa.

2.6. ke 213 matkapäivä, Cherbourg-Bolougne Sur Mer, matkaa 140 M.

Otin laiturilta vettä ja ajoin tankkauspaikalle toimiston viereen, jossa kävin maksamassa oleskelun eli 45,00 euroa kahdesta päivästä.

Tankkasin dieseliä 54 l, koska enempää ei saanut yhdellä kertaa. Ehkä kymppi olisi vielä mennyt.

10.00 irroitin köydet ja matkaan. Tuulta ei ennusteessa ollut pahasti, mutta pohjoistuulia oli luvassa 6-10 m/s. Nostin toiveikkaana ison ja ajoin ulommaisesta aallonmurtajasta ulos 10.30.

Totesin tuulen olevan lähes vastaista ja työnsin koneella apuja. Virta oli myötäistä.

13.00 pysäytin koneen. Veneen lokinopeus oli 4,3 kts ja GPS:n mukaan mentiin 6,7 -7,5 kts.

Tuuli NE 4-5 m/s eli päin nenua taas vaihteeksi. Useita muita pursia on ollut näkyvissä.

17.25 pysäytin koneen. Tuuli on kääntynyt pohjoiseen päin ja suunnaksi tulee 70-75 astetta, mikä riittää toistaiseksi. 17.45 nopeus veden suhteen oli 5,2 kts ja GPS:n mukaan 3,8-4,0 kts eli vuorovesivirta on kääntynyt vastaan. 20,45 tuuli on kääntynyt jälleen vastaiseksi.

Lämpötilaraportti: Veneen sisällä +14, ulkona +13 ja vesi +11. 22.50 teen vendan ja menen ulos 15-20 M.

3.6. to 215 matkapäivä. Cherbourg – Bolougne.

vastaan, mutta väistöjä ei tarvita. Lämmitin on päällä, koska ulkona on + 10 C. Latailen välillä moottorilla, mutta muuten kuljen pelkillä purjeilla luovien.

07.00 matkaa jäljellä 56 M. 10.00 purjehdittu GPS:n mukaan 122 M vuorokaudessa.

Klo 12.20 tulee ranskalaisia merivoimien aluksia sivulta vastaan. Harasivat jotain. Mukana ollut n. 30 m alus ajoi luokseni ja alkoi tarinoida ranskaksi. Levittelin käsiäni, jolloin kieli muuttui englanniksi . Kovaäänisen äänestä en saanut selvää, mitä kertoivat. Meni VHF:älle ja kutsuin heitä, jonka jälkeen selvisi, että tahtoivat minun häipyvän alueelta, mutta ajatus esitettiin kohteliaasti. Kysyivät voisinko kääntyä etelään, johon vastasin, että olen matkalla pikemminkin pohjoiseen ja voin jatkaa itäistä luoviani, jolloin poistun heidän toivomaltaan alueelta. Niin tehtiin. Iltapäivä meni luoviessa noin 5 kts nopeudella. 16.00 matkaa on jäljellä 28 M ja tuuli koveni, joten tein 1. reivin-

Vene ei nouse ollenkaan tarpeeksi.

4.6. pe, 216 matkapäivä, edelleen Cherbourg-Bolougne

01.00 Ajelin sisään satamaan ja löysin vanhasta muistista eli viime syksyn etelään menosta johtuen, reitin vierasvenesatamaan joelle n. 1 M aallonmurtajalta, mutta hiukan kinkkinen reitti.

01.30 oli köydet kiinni laiturissa.

Matkaa oli kertynyt GPS:n mukaan 190,4 M, lokin tripissä oli 195 M.

Aamulla toimistossa ei ollut ongelmia. Pesin kaksi koneellista pyykiä ja kuivasin kuivurilla. Osa kastui sateessa uudelleen. Tankkasin 30 l dieseliä. Päätin lähteä huomenna aamulla hyvin varhain, koska virta vie pohjoiseen 03.30 alkaen 6h.

Illalla kävin pizzalla kaupungilla vanhan kirkon luona olevalla aukiolla, jossa oli ravintoloiden keskittymä.

5.6. la, 216 matkapäivä. Bolougne- Zeebrugge,

Aamulla oli herätys 03.30. Katselin samalla, kun joen toisella rannalla olevien kalastusalusten laivasto lähti merelle, n. 30 alusta.

04.30 irroitin köydet ja pääsin matkaan. Tuuli oli kevyttä ja sivusta. Nostin ison, mutta koneella piti ajaa. 05.00 olin Calaisin edustalla, mutta sumu estää näkemästä mitään, paitsi silloin tällöin sumusta ilmestyviä veneitä tai matkustajalauttoja. Liikenne oli aika vilkasta. 11.10 olin Dunkerquen edustalla. Matkaa oli jäljellä 35 M. Tuuli on heikkoa ja meri tasainen. Näkyvyys jotain 0,5-1 M .

Koneella ajamiseksi meni koko matka.

Saavuin marinaan 18.30 . Paikka oli vaikea saada, koska siellä oli täyttä eikä toimistosta vastattu VHF kutsuuni. Eräs ranskalainen moottorivene teki hieman tilaa ja pääsin laiturin kylkeen.

Matkaa oli taittunut 84.5 M .

6.6. su, 217 matkapäivä, Zeebrugge – van Helder

Aamusää oli kostea eli sateinen, mutta aika lämmin, yli + 20 C. Sade lakkasi iltapäivällä. Tunsin itseni niin virkeäksi ja hyvin palautuneeksi edelliseltä legiltä, että tutkailtuani vuorovesivirtakarttoja ja aikatauluja päätin lähteä illalla klo 22.00 paikkeilla, jolloin saan 6 tuntia edullista virtaa. Tuuliennuste oli SW W 8-10 m/s eli alle 20 kts yöksi. Muuten tälle viikolle oli luvassa heikkoja tuulia. Tankkasin 30 l kannuihin, säiliö olin täyttänyt niistä. Kävin iltapäivällä kaupassa. Netti toimi veneessä, joten skypetimme pojan kanssa. Lähes koko perhe oli hänen luonaan. Nurin poika perheineen puuttui.

21.15 köydet irti ja 21.50 purjeet ylhäällä. Kristiina II lähti viilettämään rivakassa sivumyötäisessä ja melko äkäisessä aallokossa 7-8 kts kohti van Helderiä Hollannissa.

7.6. ma, 217 matkapäivä. Zeebruggen-vvan Heldet

01.05 20 M takana. Tuuli keveni ja laitoin koneen päälle. Ukkospilvi meni onneksi ohi, mutta häiritsi tuulta ja antoi pienen kunnollisen sadekuuron.

06.35 päivä oli valjennut juuri kuten laskin Europortin ohituksen ajaksi. Sumu oli melkoinen. Näkyvyys allle 0,5 m. Jouduin väistämään paria super konttilaivaa, mutta muuten Rotterdamin suursatamaan vievän väylän ylitys meni oikein hyvin. 51 M olil takana.

0800 jouduin poukkoilemaan kalastusaluksen tieltä. En aluksi tajunnut sitä kalastavaksi troolariksi. SE oli niin iso, että luulin rahtilaivaksi. Täytyi ottaa täysi vauhti päällel 7 kts, että pääsin siitä eroon sen kiertäessä lähes ympyrää, jolloin ei pystynyt ennakoimaan, minne se seuraavaksi suuntaa.

12.00 olil Ijmuidenin edustalla ja näin kaksi purjevenettä ja pari laivaa. Toinen pursi tuli rannasta ja suuntasi van Helderia kohti. Olimme kilpailuetäisyydellä. Vene näytti tutulta tyypiltään. Dehler

34 ? Tuuli WSW 8-9 m/s ja meri alle 3 m aaltoja suurimmillaan keskimäärin. Tuuli keveni muutama maili ennen satamaa ja ajoin koneelle Dehlerin ohi, joka oli ottanut muutaman kaapelin voiton kisassamme. Siinä oli kaksi miestä miehistönä. Minulla Lulu ja Risto , tuuliohjain ja ruoriautomaatti.

17.05 olin perilla köydet kiinni laiturissa.Matkaa oli taittunut GPS:n mukaan 121,9 M ja loki tripin 112,3 M eli enemmän myötäistä kuin vastaista. Normaalit satamaan tulo toimet, soitin Arjalle kävin suihkussa ja valmistin iltapalan.

8.6. ti, 218 matkapäivä, Zeebrugge-Cuxhaven, 175 M

Päätin lähteä iltapäivällä. Suunitelmassa oli poiketa yöksi Bokumin saareen, jossa on hyvä tuttu satama ja jatkaa aamulla toinen puolisko n. 75 M Cuxhaveniin. Borkumissa käynti toisi 20 lisämailia. Kävin aamupäivällä kylillä. noin 1,5 km suuntaansa. Satamassa ei ole muuta kuin yksi ravintola ja toinen suljettu klubi, josta turhaan yritin eilen illalla saada illallisen väärinkäsityksen johdosta. Luulin satamakapteenin ohjanneen minut sinne, mutta hän olikin tarkoittanut Marinassa olevaa pikku kahvilaa. Klubilta minut heitettiin ulos, tosin nätisti. Itse oli kiukkuinen väsyneenä ja nälkäisenä. Tosin viime syksynä veneilijät olivat ruokailleet klubilla.

Satamassa on useita sotalaivoja ja se on merivoimien tukikohta ja koulutuskeskus, sekä merimiesammattikoulu sijaitsee siellä. Texelin kaupunki oli pieni viihtyisän näköinen siisti pikkukaupunki. Siellä oli laivastomuseo ja valtava sukellusvene pihamaalla. En ehtinyt käydä sisällä. Sää oli mukavan lämmin ja tuulta oli ennusteissa E NE 4-5 bf. Täällä VFH:llä annetaan tuulilukemat beuforteina. Kiersin Texelin saaren etelän kautta kartassa 1:400000 kortilla väylä, joka on poijutettu näyttää erittäin tiukalta, mutta todellisuudessa poijujen välit ovat 0,5 – 1,5 M ja poijut 2-3 metrisiä hyvin erottuvia.

15.15 lähdin liikkeelle. Pieni ukkoskuuro ylittää minut texelin saaren länsipuolella. Vettä tulee ja pari kertaa jyrähtää. en ottanut purjeita edes varmuudeksi alas, koska tuntui niin kevyeltä kuurolta.

Tuuli putosi 3 m/s tasolle, joten ajan koneella lähes myötäiseen 6 kts nopeudella.

9.6. ke 219 matkapäivä, van Helder-Cuxhaven

02.00 taas pujottelukilpailu kurveja tekevän kalastusaluksen kanssa keskellä sisäisen liikenteen väylää.

Pääsen eroon vanhoilla konsteilla. Näkyvyys alkoi sumun johdosta heiketä, tosin olin pitänyt tutkaa jo aikaisemmin päällä ja seurannut useiden kalastusalusten liikkeitä.

02.41 matkaa on jäljellä Borkumiin 35 M, kuljettuna 64 M. Ratkaisen aamulla Borkumin väylän suulla menenkö sinne vai jatkanko suoraan Cuxhaveniin 75 M.

06.30 oliln Borkumin väylän suulla. Tuulta ei ole lainkaan ja sumua riittää. Laiva tulee vastaan hyvin hiljaa. Myös muita aluksia näkyy tutkassa useita. Päätän jatkaa suoraan.

Ilmeisesti osa veneistä ei lähde kapealle Borkumin väylälle, vaan odottelee sumun hälvenemistä.

07.40 havaitsin hylkeen köllöttelemässä veneen lähettyvillä alle 30 m. Ei välittänyt muuta kuin kurkisteli Kristiina II:sta. Loppumatka meni sumussa ja varoen muuta liikennettä. Kävin moikkaamassa vaihtelun vuoksi ruotsalaista isoa Firstiä, ehkä 46 tai suurempi. Ajoin vierelle, kaverit tervehtivät, mutta lisäsivät hieman vauhtia ja niin tein minäkin. mentiin 7 kts hetken vierekkäin ja sitten palasin omaan 6 kts matkanopeuteeni.

08.10 tankkasin 30 l. Matkaa on Cuxhaveniin 75 M.

17.10 on matkaa jäljellä 20 M ja koneella mennään 6 kts. Ajan vilkkaasti liikennöidyn Hamburgin väylän reunassa olevaa pienalusväylää Elben suistossa. Sumu on hälvennyt ja kaikenlaisia aluksia on näkyvissä, valtavia konttilaivoja muun muassa kaksiosainen, ja tankkereita ja pienveneitä.

20.30 olen perillä Cuxhavenin Yacht Clubin satamass, joka sijaitsee aivan väylän varrella.

Matkaa on lokin tripissä 169,40 M ja GPS 176,8 M. Olen seilannut Euroopan Atlantin ja Pohjanmeren rannikon Portimaosta Cuxhaveniin 30.5-9.6. välisenä aikana 774 M.

Arja tulee ylihuomenna. Vielä kaksi yötä ja yksi päivä odotusta. Sitten jatketaan yhdessä Kielin kanavasta Itämerelle ja kotivesille.

2010-05-21T01:59:00.000-07:00

14.05. pe, 197 matkapäivä, Portimaossa

Hieman viileä aamusää, lämpötila noin + 15 C. Menin Paulin, Jaggien ja Terry ( ottokoira Portugalista, mukava otus) telakalle ostamaan uutta kansivalon polttimoa ja sulakkeita.

Poltin vain 1 kpl löytyi 3:sta venetarvikeliikkeestä ja sulake 15 amp pitkulainen muovisellain vasta keskustasta pienestä autokorjaamosta. Samalla reissulla kävin alkuvuodesta tutuksi tulleessa Hipo Dino ruokatavarakaupassa, aika iso ja hyvät valikoimat.

Selkä vääränä ja kädet 10 cm venyneinä palasin iltapäivällä veneelle.

Ohjelmassa seurasi veneen pesu makealla vedellä sisältä ja ulkoa, suolat pois välillä, että uutta mahtuu paremmin. Korjasin kansivalon katkaisijan ja asensin johtoon sulakerasian ja sulakkeen, ettei enää välttämättä tarvi kiivetä mastoon vaihtamaa lamppua. Paul oli edellisenä iltana hinannut minut toppiin kiristämään Windexin ruuvi, joka oli löystynyt, mutta eristysnauha, jota aina käytän varmaistuksena piti Windexin paikallaan. Samalla olin irrottanut palaneen lampun.

Ilta veneessä.

15.5. la, 198 matkapäivä, Lähtö Portimaosta Cascaisiin

Paula kiskoi minut vielä aamulla mastoon asentamaan kansivalon polttimon. Hyvä, se paloi taas.

Satamatoimistossa maksoin 3 pvän oleskelun, Hyvästelyt Paulin ja Jaggien kanssa. Todella mukavia ihmisiä, sanoisin venekansan aatelia. Lupasin lähettää heille toisen kortin tuolta jostain joskus.

Klo 11.05 köydet irti ja olin taas matkalla.

Tuuli oli pohjoisen puolelta 4-5 m/s alle 10 kts ja koko matkan ajaksi oli ennusteissa lle 15 kts tuuli pohjoisen puolelta eli maatuuli ensimmäiset 25 M, sitten vastaista.

Matkaa oli edessä noin 130 M eli 105 M ST Vincentin niemen jälkeen.

13,15 oli tehtävä reivi, koska tuuli koveni 13 m/s . Panin ison 2. reiviin ja otin genuaa sisään reippaasti. Sagesin niemen jälkeen tuli vastaan reipasta vasta-aaltoa ja kovia puuskia. Sinne vaan, jos aion Cascaisiin. Varasuunnitelmana oli palata Sagresin niemen taakse suojaan odottelemaan parempaa säätä.

Veneen suunta oli 270-280 astetta ja nopeus 5-5,5 kts.

18.00 tein vendan ja uusi suunta oli 30-40 astetta. Ei siis mitään kehuttavia kryssikulmia, mutta paha aalto ja virta etelään ei parempaan anna mahdollisuutta.

21.50 ilta on pimenemässä ja tein vendan ulos merelle. Nyt uusi suunta 280-290 astetta eli vähän paremmin. Olen alkanut vasta nyt käyttää Raymarin autopilotin 90 asteen käännös toiminta ja se pelaa hyvin ja auttaa yksinpurjehtijaa vastakäännöksissä. Jätin koneen lataamaan. Konetta käytän aina pahemmassa aallokossa vastakäännöksessä. Muuten voi tulla monta yritystä ennen kuin onnistuu. Tuuli on edelleen 10-14 m/s, mutta vallitsevana 12 m/s. Vettä tuli kerran jo auki jääneestä luukusta sisään.

16.5. su, merellä

01.40 teein jälleen vendan paaralle eli kohti rannikkoa. Tuuliperäsin Lulu hoitaa peränpidon, mutta ei osaa tehdä vendaa eikä valitettavasta tähystää. Ne kun saisi se olisi täydellinen. Ellei sitten tulisi uusia odotuksia.

Tuuli on hieman keventynyt 10-12,5 m/s eli 20-25 kts. Aallokko on myös tasoittunut hieman ja tähtitaivas on täysin kirkas. Tuijottelen sitä ollessani sitloorassa. Suurimman osan yöstä olen sisällä käyden silloin tällöin tähystämässä. Nukun herätyskellon kanssa 0,5 -1 t kerrallaan ja toivon aina nukkumaan käydessäni, että anna hyvä isä laivan väistää, jos kohdalle sattuisi. Vilkkaammilla alueilla laivaväylien läheisyydessä ei voi tietenkään nukkua ja tähystystä on lisättävä.

Tutkaa ja sen varoitinta käytän myös, mutta ei aina. Heräisikö piipitykseen on toinen juttu ?

Isoon tutkaheijastimeen luotan toiseksi eniten.

Vendan jälkeen pysäytin koneen. Laiva tulee perästä ohi.

06.30 tuuli on keventynyt ja kääntynyt hieman koillisen puolelle ja keventynyt alle 15 kts joten nostan ison kokonaan ylös.

Tein vendan ja vene kulkee nyt styyralla 315-320 astetta eli noin luoteeseen 4-4,5 kts nopuodella.

11.30 lokissa on ensimmäisen vuorokauden matka 106 M ja GPS 112,5 M. Matkaa on Cascaisiin Lissabonin edustalle on jäljellä 55 M.

12.20. merkkaan jälleen sijainnin myös paperikarttaan. Teen niin useita kertoja vuorokaudessa vähän paikasta riippuen ja aina vendan yhteydessä.

Klo 14.20 Tein Vendan

19.30 päättyi tunnin ruokatunti, joka käytin ruoan valmistamiseen eli eilisten pottujen paistamiseen ja porsaankyljuýksen lämmittämiseen, söin toisella kädellä hellan turvakahvasta kiinnipitäen, koska vene on noin 20-30 asteen kallistuksessa ja koukkiin ja pomppii 2-3,5 – 4 m korkuisissa aalloissa melkoisesti. Aalloissa on vanhoja maininkeja ja uusia terävämpiä aaltoja. Silloin tällöin tulee vähän vettä luukun reunasta sisään, koska pidän pääluukkua auki sisällä ollessani. Vain myrskyllä se on kiinni kokonaan.

Tuuli on vaihdellut viimeiset 7 tuntia 10-14,5 m/s ja välillä on vilahtanut 15 m/s eli 20 -30 kts.

Nyt se on taas kevenemässä, onneksi. Alkoi ja käydä työlääksi.

Lähestyn Cascaisia 30 asteen poikkeamalla oikeasta suunnasta, joten kaksi vendaa tulee vielä tehtäväksi. Kovaa kryssiä, mutta Kristiina II kulkee Lulun ohjaaman heinosti. Se ottaa allotkin oikeaoppisesti nousten ylös loivemmassa kulmassa ja alas jyrkemmässä, mikä johtuu erilaisesta tuulesta aallon eri kohdasta ja veneen nopeuden vaikutuksesta suhteelliseen tuuuleen.

Aallot ovat ja pääosin niin pitkiä, ettei venevauhti tössää niihin.

21.20 tein vendan styyralle. Cascais on suoraan tuulen silmässä 25,5 M päässä. Nyt mennään niin pitkälle ulos kuin tarvii, jotta seuraavalla pääsen melko lähelle, matkaa voi tulle tälle legille 40-50 M. 17.5. ma, 200 matkapäivä

Käynnistin koneen lataamaan 00.30 ja pysäytin 02,35.

Tuuli tyyntyi kokonaan. Laskin purjeet ja loput 11.7 M koneella vanhassa mainingissa koukkien ja vaappuen.

klo 05.33 saavun Cascaisin respan odotuslaituriin, jossa oli kaveri vastassa. Annoin ilmoituksen VHF:llä tullessani, mutta en saanut vastausta.

Konetunteja tuli 9 h

Matkaa GPS:n mukaan 188,1 m purjehdusta, etenemä n. 130 M.

ja kokonaislogi, jonka edellisenä keväänä asensin, näyttää 5955 M eli siitä 600 M pois niin tämän reissun mailit ovat 5355 M.

Cascaisissa oli ollut 2 viikkoa viime marraskuussa odotellen mm. lämppärin varaosaa.

Käynnistin sen, mutta ei lähtenyt lukuisista yrityksistä huolimatta. Olin käyttänyt sitä silloin tällöin viimeksi Portimaossa. Pumppu ei lähtenyt pelaamaan, ei nakuttanut. Kävin nukkumaan, koska respa aukeaa 09.00

Heräsin herätyskelloon klo 8.45. kävin respassa, jossa kaikki meni hyvin.

Huomasin, että marinassa oli ollut edellisellä viikolla Audin MedCup purjehduskisat. Veneitä pakattiin pikavauhtia. Masto, peräsin ja köli pois ja pukille.

Siirsin veneen samaan laituriin ja lähes samaan koloon, jossa oli ollut.

Tyhejnsin peräluukun ja ryömin lämppärin kimppuun. Mitään muuta kuin kaksi liitintä pumpulle menevässä sähköjohdossa ei näkynyt päälläpäin. Avasin liittimet ja asensin kiinni. Sitten vain kokeilemaan olisiko kosteus ollut syynä. Jep, lähti käymään moitteettomasti. Tämä korjaus tällä kertaa riitti.

Furlingin reivausjärjestelmä oli tehnyt silloin tällöin tempun kiertämällä vetoköyden ylimääräisen loppuosan kokonaan avatessa rullalaitteen ulkopuolella ja profiilin ympäri.

Saain Furling miehen veneelle katsomaan. koska halusin tietää, ettei laitteessa ole teknistä vikaa, joka voi johtaa esim. keulaharuksen katkeamiseen ja täydelliseen jumittamiseen.

Kaveri sanoi, että kun otat ylimääräisen köyden pois, niin ongelma poistuu. Lisäksi varovaisuutta avaamiseen kovassa vedossa. Teknistä vikaa ei ole. Johtuu laitteen rakenteesta.

Nyt oli siis korjattu ja varmistettu vene seuraavalle legille, Cascais – Porto tai Vigo.

Satamassa tapasin suomalaisen Olavin, joka seilasi Kanarialta Suomeen kuten minäkin, Swan 44: lla, NamiHanilla. Sekalaista miehistöä Kanarialta oli ollut mukana ja uusi miehistö saapuu Cascaisiin.

Hänellä on suunnitelmana seilata La Corunasta Biskajan yli ja suoraan Falmouthiin Englannin eteläiseen niemeen ja sieltä kanaalin Englannin puolta pohjoiseen. Legi on pitempi kuin Biskajan yli Brestiin, mutta matka ei paljoakaan eikä tarvitse satamissa notkua.

On erittäin mukava tavata suomalaisia purjehtijoita ulkomaiden satamissa ja jutella menneistä tapahtumista ja reittisuunnitelmista ja aikatauluista.

18.5. ti, 201 matkapäivä, lähtö legille Cascais- Porto/ Leixoes tai Vigoon, 156 M tai hieman yli 220 M.

Kaunis lämmin ja tuuleton aamu. Olin inventoinut ruokatarvikkeet ja todennut, etten varsinaisesti tarvitse mitään kaupasta.

Tankkasin polttoainetta 18 l, hoidin respassa lähtöseremoniat ja

10.40 irrotin köydet.

Sääennusteet lupasivat alle 20 kts pohjoisia vaihtelevia tuulia koko matkaksi. Ei myrskyn vaaraa.

Alkumatkaa koneella tyynessä.

Klo 12.00 alkoi tuulla ja nostin täyden ison ja avasin kokonaan rullan. Nopeasti tuuli nousi yli 20 kts ja reivasin 2. reiviin ja rullasin melkein puolet genuasta sisään.

20.04 olin edennyt kryssillä kohti Cascaisia 18 M. Matkasta tulee pitkä.

Mutta satamassa eteneminen on 0 M, joten tässä menneen kotia kohti kuitenkin koko ajan.

Purjehdus oli edellisen legin toisinto, paitsi että korkeapaineen vahvistuminen kevensi tuulia ja lämmitti säätä, joka päivällä tarjosi shortsikelejä. Tuulen vaihtelut toivat purjesulkeisia ja koneajoa.

18.5. illalla oli viisi laivaa yhtä aikaa.

19.5. ke, 202 matkapäivä, Cascais- Porto 156 M

Auringon lasku 20.40 jälkeen oli erittäin heino. Parhaita, mitä merellä olen nähnyt. Sää oli täysin kirkas ja auringon ympyrän raja kuin ohuella tussilla piirretty viiva. Auringon painuttua horisonttiin näin vihreän valoilmiön ensimmäistä kertaa elämässäni Se ilmestyi horisontin yläpuolelle vihreänä pallona hetkeksi.

03.25 laivan kurssi pakotti vendaamaan . Tein sen hyvissä ajoin, mutta paatti tuli kuitenkin itäpuolelleni ja jouduin vielä väistämään sitä hiljentämällä ja nostamalla venettä tuuleen. Manasin mielessäni, että onko pakko ajaa noin lähelle, vaikka on pelit ja vehkeet ottaa suuntaa 10 M päästä.

Varmaankin sillalla manattiin myös, etteikö sitä suuntaa voi pitää, jolla kulkee, niin väistöt sujuu ongelmitta. Mistä sitä pikkuveneessä voi tietää, ajattelin. Parempi varoa kuin törmätä.

Muuten tästä legistä tuli edellisen toisinto. Tuuli pohjoisesta koko ajan, mutta kevyempänä alle 15 kts ja alle 10 kts myös usein. Purjesulkeisia, koneajoa ja hidasta etenemistä huonoilla kryssikulmilla. Mutta myös kauniita ilmoja, tähtitaivasta ja shortsikelejä.

20.05. to, 203 matkapäivä, Cascais – Porto

10.40 otan purjeet alas, lähes tyyntä. Tankkasin 20 l kanistereista tankkiin ja koneella kohtia Portoa.

Matkaa 34 M. Ajoin sen kevyessä vastaisessa.

Klo 17.55 olin kiinnittyneenä tutun marina Leixoen laiturissa. 3 vastaanottajaan avusti kiinnittymisessä ja saman tien toimistoon.

Kaikki meni jälleen ok.

Illan kuluessa valmistin aterian ja vietin illan veneessä.

2010-05-14T23:36:00.000-07:00

2010-05-14T23:14:00.000-07:00

13.4. – 4.5. 166-187 matkapäivä

Satamapäiviä kaupunkikävelyineen, uimarantakäynteineen ja kiipeilyineen kaupungin laidalla oleville kukkuloille tosin katuja pitkin.

Kävin myös vuoristokävelyreiteillä pariinkin kertaan. Upeita maisemia ja vaarallisia jyrkännepolkuja riitti pelkoon asti.

Koska sateesta ei ollut tietoakaan pariin pariin kuukauteen kapunkipölyä levisi satamaankin paljon.

Veneen kansi olisi pitänyt pestä päivittäin.

4.5. sukeltelin vesirajan ja putsasin harjoilla näkit ja muut eläväiset. Potkuri on syöpynyt huonoon kuntoon.

5.5. ke 188 matkapäivä

Maksoin satamamaksut 602 euroa 3.4. – 5.5. ajalta.

Avaimet voin antaa illalla lähtiessäni satamasta marinerille. Tilasin dieseliä 40 l, jonka toimitusajaksi sovittiin 18,00. Ei siinä ollut nokan koputtamista, aikaisemmin ei ehdi.

Kaikki oli valmista lähtöön, kun tankkaus oli suoritettu.

Säiliöt perään ja menoksi.

16.45 irrotin köydet ja lähdin mieli vapisten toiselle pitkälle yksinpurjehdukselle eli määränpää oli Portimao tai Madeira tai Azorit. Valitsen lopullisen kohteen matkalla sään kehityksen mukaan.

Lokin pyörä oli juuttunut kiinni. Suunnittelin kyllä sukeltaa sen, mutta potkuria puhdistaessani unohdin koko asian. Irroitin sen vanhalla narutempulla ja jo alkoi pyöriä.

Purjeet oli ylhäällä 19.35. Tuulta oli 8-10 m/s ja vastaista.

Tuuli nousi välillä puuskissa 12 m/s, mutta rauhoittui nopeasti. En perunut lähtöäni, vaikka sää ei ole aivan ennusteen mukaista.

21.20 pohjoinen majakka oli suoraan sivullani. Tuulikin oli moinannut 13-16 kts.

Välillä tuuli nousi jälleen yli 20 kts, mutta 6.5. klo 00.21 se oli jälleen alle 20 kts lukemissa, mitä pidän kohtuullisena ja seilaan kryssia täydellä isolla ja 1/3 osan sisään otetulla genualla. Käynnistin koneen, koska teen vendan mieluummin niin kuin ilman konetta. Jos ajoitus epäonnistuu on helpompi korjata tilanne. Halusin pois laivojen reittijakoalueelta ja reiteiltä. Klo 04.50 Tenerifen pohjoinen majakka on etelässä noin 10 M päässä. Klo 06.40 tein jälleen vendan, koska kurssi alkoi painua länteen. Uusi kurssi on noin 50 astetta ja tuuli on moinannut reilusta 3-5 kts , aalto on pientä.

Päivä menee tuulen vaihdellessa 20 kts ja 10 kts välillä. Muutama laiva on ohittanut reilun 2 mailin etäisyydeltä. Merkkasin välillä paperikarttaankin sijainnin. Illalla 19.10 oli ensimmäinen matkavuorokausi täynnä ja lokissa 102 M, etenemistä tosin vain 80 M. Harkitsen purjehtimista suoraan etelä Portugaliin, Portimaoon. Vene kulkee 5,0-5,5 kts suuntana 55 astetta eli Pohjois-Afrikan rantaan jonnekin Safin tienoille. Sinne en mene vaan teen vendan, ellei tuuli käänny. Huomiseksi on luvassa loude ja länsituulta. mikä sopisi erinomaisesti.

20.40 panin koneen lataamaan tyhjäkäynnille, koska vene kulkee edelleen 5-5,5 kts. Iltayöstä tuuli hieman virkistyi 13-16 kts, mikä sopi mainiosti parantaen nousukulmaa. Aalto oli pientä.

Tänään olen nähnyt 4 laivaa.

7.5. peerjantai. 05.30 merkkasin sijainnin. Nopeus on edelleen 5,0-5,5, kts, suunta 75 astetta eli kohta on vendan paikka. 08.30 tuuli keveni edelleen 7-10 kts ja avasin genuan kokonaan. Olen päättänyt seilata Portugaliin ja ilmoitin tämän sateliittipuhelimella Arjalle kotiin. Kyselin Arilta ennnusteita, jotka sain seuraavassa puhelussa vähän myöhemmin. Se oli pohjoisen puolelta kevyttä ensi viikon loppupuolelle. Ei myrskyn uhkaa. 09.20 tuuli voimistuu 10 kts paikkeille, suunnasta NW. Vene kulkee tiukkaa vastaista 4,5-4,7 kts suuntaan 20-25 astetta eli kohti määränpäätä. Ilman lämpötila on 18-20 astetta ja veden 17. On puolipilvistä ja aalto suhteellisen pientä. Klo 11.20 käynnistän koneen lataamaan. Aamupäivään mennessä olen nähnyt kaksi laivaa. söin lounaan terassilla valtamerinäköalalla ja tiskasin . Klo 12.20 pysäytin moottorin.

Tuuli moinasi iltapäivällä alle 10 kts, mutta vauhti pysyy päälle 4,5 kts. Aallot pyöristyvät ja keli on oikein leppoisa. Havaitsin meressä pienen noin 30 cm läpimitaltaan olevan merikilpikonnan. Huolimatta matkan pituudesta sen uinti oli hyvin verkkaisaa. Lapioi vettä etummaisilla jaloillaan. Klo 17.40 tulli tyyntyi kokonaan ja käynnistin koneen.

Matkaa oli takana GPS mukaan 225 M. Klo 21.00 alkaa yksi runsailla valoilla varustettu alus lähestyä. Panen tutkan päälle, mutta en saa kaikua siihen. Onko se kuitenkin niin kaukana eli yli 14 M, josta olen saanut laivojen kaiut hyvin. Lähimpään rantaan eli Afrikan rannikolle on matkaa 200 M. Ihmettelen aikani, mutta käännän sitten suuntaani 45 astetta poispäin. Vähitellen alus alkaa jäädä ja sen valot häipyä. Epämiellyttävä kokemus, yksin kaukana kaikesta ja säkkipimeällä merellä. Oliko jonkunlainen kalastusaluksen häätöliike ? Miksi ei näkynyt tutkassa ? Vastaamattomia kysymyksiä jäi. Kierran DACIA Seamountin joka nousee 100m syvyyteen ympäröivästä 2000-3000 metristä, ettei vaan tule pohjakosketusta. Paitsi myös mahdollisten kalastuslaitteiden väistämiseksi ja nukkuvien valaiden jättämiseksi rauhaan.

Klo 23.05 tuuli on heräämässä. Avasin myös keulapurjeen kokonaan. Sekin tuo pientä vauhdin lisää. Koko taivas on täysin kirkas. Klo 23.45 sammutan koneen. Tuulee lännestä noin 7 kts.

8.5. lauantai klo 03.30 olen Banco DE Dacian länsipuolella ja tuulee lännestä 6-9 kts. Vene kulkee suuntaan 7 astetta, koska otan nousua talteen . Aion mennä nukkumaan ja toivon tuulen pysyvän suunnilleen siellä, missä se nyt on. Nopeus on 4 kts. Aamulla soitin Arjalle ja Antille Iridiumilla. Laiva menee 6 M päästä ohi ja tuuli on länsilounaasta 8-10 kts. Seilaan lähes myötäisessä, mutta suhteellinen tuuli tulee sivusta eli kaikki hyvin. Sää on pilvinen, joten uskon jonkunlaisen tuulen säilymiseen. Klo 07.40 merkkaan sijainnin. Nopeus on 5-5.5 kts ja suunta pohjoiseen.

08.40 tuuli nousee 14-20 kts suunnasta lounas, mutta suhteellinen tuuli vaihtelee 110-160 asteen välillä Lulun ohjatessa ja veneen kiemurrellessa aalloissa, pääsuuntana on 350 astetta ja nopeus 6-7 kts.

Klo 12.00 lokissa 536 M ja Madeira on suoraan sivulla. Tänään olen nähdyn kaksi laivaa aamupäivällä.

22.15 Madeira oli suoraan lännessä , matkaa sinne 175. Valitettavasti jää taas väliin koti-ikävän ja vähän huonon tuulikulmankin johdosta.

Matkaa olen tehnyt 362 M ja jäljellä saman verran. Latasin koneelle pari tuntia ennen puolta yötä.

Se toistuu joka vuorokausi. Muuten ei virta riitä.

9.5. su . 050.35 jiippasin, koska olin yli 10 M suorasta reitistä länteen. Purjehdin täysmyötäistä iso vasemmalle ja genua oikeulla puolella spiirattuna. Tuulen voimakkuus vaihtelee jälleen 14-20 kts välillä.

05.30 kohtasin kalastusaluksen, joka näytti aivan eräältä Kotkalaiselta huvialukselta, väriltäänkin myös vihreä. Meni puolen mailin päästä keulan edestä. Olen alkanut varoa kalastusaluksia, koska ovat tehneet kaikenlaisia temppuja siimojen vetämisestä eteen merirosvoukseen.

Nämä menivät nätisti ohi.

09.55 vastaan tuli tavallinen isomman puoleinen moottorivene, sivuutti noin mailin etäisyydeltä.

Päätelin senkin olevan matkalla Madeiralle.

13.30 aloitin ruon valmistuksen. Menu pastaa kierteellä ja väreissä sekä tonnikalaa öljyssä ja salaatti tuorekaalista. Pastaa riittää kahdeksi päiväksi ja tonnikaalaa lisukkeeksi johonkin ja leivän päälle. 14.45 oli laittanut aterian, syönyt ja korjannut pois. Tiski saa odottaa. Meri on uskomattoman kaunis. Sininen ,hieman turkoosi ja valkoisia aallon harjoja siellä täällä ja mahtavat mainingit muistuttavat voimasta, joka piilee jossain. Lisäksi on pieniä vallitsevan tuulen, 10-12 kts synnyttämiä aaltoja, jotka välkkyvät auringossa. Taivas on täysin pilvetön ja hieman vaaleamman sininen kuin meri. Sivumyötäinen vie suoraan kohti Portimaoa täysillä seileillä 5-6 kts nopeudella.

On niin lämmintä, että seilaan shortseissa. Loki lokin trippi näyttää toisen 200 M täyttyneen eli 400 M lokin mukaan on matkaa takana.

Klo 20.20 käynnistin koneen lataamaan. 20.30 tuuli loppuu, purjeet alas ja koneajoa. Tankkasin kanikoista 2x10 l eli tankin täyteen. Edellisestä tankkauksesta oli 12 h käyttöä.

10.5. maanantai

00.40 nostin purjeet ja pysäytin koneen. Tuuli oli alle 10 kts lännestä. Purjeilla oli nopeus nyt 4 kts ja suunta 5-10 astetta. Pitää leikata tuuleen, muuten ei vene kulje mihinkään.

klo 05.33 tuli laiva vastaan. Kristiina II kulkee nyt 4-4,5 kts suuntana 10-20 astetta, kun oikea suunta olisi 45 astetta, mutta leikkaaminen tuuleen on välttämätöntä. Matkaa Portimaoon on 224 M.

07.30 aamu on kaunis ja pilvetön taivas, lämpötila + 19 . Tuulee alle 10 kts ja aivan takaa, joten leikkaus tuleen on aika suuri ja lisää purjehdittavaa matkaa. Nyt sitä on jäljellä 217 M.

Tänä aamuna olen nähnyt jo kaksi laivaa, eilen en yhtäkään.

09.40 käynnistän koneen reivin tekoa varten. Pikavauhtia vedin ison kakkosreiviin, koska musta hirvitys lähestyi pikavauhtia ja alkaa paiskata vettä oikein toden teolla. Tuuli nousi, mutta vain 16 kts:ään. Koko homma oli ohi 10 minuutissa. Sitten tyyntyi täyisin. Iso takaisin ylös ja kone käyntiin ja kohti Lissabonia, koska Portimaoon näyttää olevan plat lenssiä eli täysmyötäistä koko ajan.

Siis oli aivan turhaa reivata, mutta kuka ennustaja tietää paljonko sellaisesta pilvestä milloinkin irtoaa tuulta. Joskus 40 kts joskus vain 16 kts. klo 11.20 Portimaoon matkaa 200 M ja Cascaisiin Lissabonin edustalle 280 M. Sinne menen, koska koti-ikävä ajaa kipparia ja venettä. Sitten totesin ison hakkaavan niin pahasti puolelta toiselle, että laskin 2. reiviin., mutta sekin hakkasi ja hetken päästä laskin ison kokonaan. Sellaisia purjesulkeisia. Tuuli alle 4 kts joten moottorointia on edessä enemmän tai vähemmän ja suunta Cascaisiin.

Klo 16.30 alkoi tuulla oikein mukavasti 10-12 kts lähes sivulta. Nostin kaikki purjeet ylös. Matkaa Cascaisiin on 234 M. Klo 17.15 tuuli voimistui muuttuen koillistuuleksi 16-20 kts. Menee taas tiukaksi vastaiseksi.

11.5. tiistai/ 7 pv Tenerifeltä lähdöstä

Klo 01.45 tulee 14-16 kts pohjoiskoillisesta. Cascaisiin 203 M ja Portimaoon 144 M.

Vene kulkee 5,5 kts suuntaan 55-60 astetta.

Klo 07.00 muutin taas suunnitelmaa ja otin suunnan Portimaoon 48 astetta ja matkaa 119 M. Tuuli on heikentymässä 12-15 kts ja kääntymässä pohjoisen kautta länteen, oletuksen mukaan. Olisin jo nyt mennyt Santa Vincentin niemen eli Portugalin läntisimmän niemen länsipuolelle. Vene kulke 6,5 kts, iso ja genua on löysättynä hieman. Klo 07.30 soitin Arjalle ja kerroin suunnitelman tästä vaiheesta. Pari laivaa näkyvissä aamupäivällä ja yksi purjeveneen purje, joka on matkalla etelään.

Klo 10.00 viimeinen 100 M Portimaoon. 12.20 loki loki sai taas 200 M täyteen eli 600 M yhteensä takana. Veneen nopeus on 6,5 kts. Klo 18.00 saavuin reittijakoalueella, jonka leveys on 26 M, kaksi kaistaa molempiin suuntiin. Nyt on helpompi ylittää kuin viimeksi yöllä. Laivoja tulee pohjoisesta koko ajan, mutta välistä ehtii. Valtavia konttialuksia 300-400 pitkiä, mielettömiä jättiläisiä, tankkereita ja bulkkereita. Klo 20.12 tuuli on pysynyt luoteessa ja puhaltelee 16-18 kts. Kristiina II kulkee iloisesti aalloilla pärskyttäen 7,5 kts. Tuuliohjain Lulu hoitaa perän pidon mainiosti.

Klo 20.50 pienensin genuaa, koska tuuli on koventunut 16-20 kts ja enemmän edestä.

13.5. ke klo 02.00 aikoihin käyvin merellä keskustelun kumiveneellä kulkevan marineboys, joka myöhemmin osoittautui marine policeksi kanssa venee nimestä ja omastani sekä mistä tulen ja mihin menen , Ongelmia ei kuulemme ole. Ensin huudeltiin , mutta asiat selvisivät VHF:llä paremmin. Sitten ihmettelin, kuinka kaupunki voi näyttää erilaiselta pimeässä verrattuna päivän valoon. Piti käydä oikein tarkistamassa plotterista ja kartalta, että olen saapumassa Portimaoon.

Hiljaa ajelin ja oli lisäksi tarttua jonkun kalastajan verkkoon tai siimaan, koska huomasin valkoisen kanisterin seuraavan sivullani samaa vauhtia. Äkkiä veto pois katsomaan kuinka käy. Onneksi irtosi ilman enempiä ongelmia. Verkon tai siiman kokija oli 50 m päässä.

Klo 04.06 kiinnityin odotuslaituriin ja kokoilin purjeet ja köydet jolloin aamu jo sarasti. Hommat tehtyäni lähetin Arjalle viestin perille tulosta ja hän soitti välittömästi, koska kello oli jo Kotkassa 07.00 ja oli mukavaa, kun taas oli kunnon puhelinyhteys.

GPS:n mukaan matkaa oli takana 755 M ja aikaa kului puoli päivää alle viikko. Sinänsä purjehdus oli ollut helppo, mutta yllättävän paljon tapahtumia. Nukkumisen oli hoitanut 1-2 tunnin unilla kerrallaan niin päivällä kuin yölläkin. Seilatesssa ei muuta eroa olekaan kuin että on joko valoisaa tai pimeää.

Nukuin pari tuntia ja kävin marinan respassa, jossa kaikki sujui ilman ongelmia. Siirsin veneen laituripaikalle ja kävin nukkumaan uudelleen.

Illalla käyvin täällä marinassa veneessä asustavan englantilaispariskunnan kanssa Italialaisessa pizaravintolassa La Dollce Vitassa .

2010-04-30T03:54:00.000-07:00

2010-04-30T03:20:00.000-07:00

2010-04-30T03:15:00.000-07:00

2010-04-30T03:11:00.000-07:00

7.4. ke, 161 matkapäivä, Santa Cruz

Matkustin aamulla bussilla lentokentällä. Arin lento oli aikataulussaan ja palasimme myös bussilla kaupunkiin. Käveltiin vielä bussiasemalta veneellekin, vajaat kaksi kilometriä.

Iltapäivällä tutustuttiin kaupungin keskustaan ja käytiin syömässä pizzat. Ilta meni veneellä jutellessa kuulumisia.

8.4. to, 162 matkapäivä, Santa Cruz

Mentiin aamupäivällä kaupungille nettikahvilaan. Arilla oli hommia ja minä päivitin blokia.

Käytin hakemassa uusi jolla. Oli tarkoitus käydä myös sotamuseossa, mutta meni kiinni jo 13.30.

Illalla käytiin rantakadulla eräässä baarissa kuuntelemassa Korsakin soittoa. Oli heviä ja vastaavaa, melko tasokkaana ja osti CD:n. Ei se minustakaan huonoa soittoa ja laulua ollut. Paikka oli aika eriskummallinen sisustukseltaan. Seinänvieriä kiersi sohvat ja matalat pöydät ja kangaspalleja. Keskilattialla oli muutama pieni pöytä. Tilaa oli ehkä 50 asiakkaalle.

9.4. pe, 163 matkapäivä, Santa Cruz

Kaunis ja tyyni aamusää.

Aamupalan ja puuhastelun jälkeen lähdettiin merelle. Tuulta ei riittänyt purjehtimiseen, vaikka seilit nostettiin. Ajelimme koneella 5 M pohjoiseen olevalle uimarannalle. Vene ankkuroitiin ranta-alueen aallonmurtajan ja riutan ulkopuolelle ja soudettiin jolla, jonka ensimmäinen vesillelasku tapahtui täällä. Jolla sai nimekseen Emma II pojantyttären mukaan. Veneelle palattiin 18.30 Ja nostettiin ankkuri, jonka vetonaru oli poikki aivan ankkurin vierestä, jossa oli ollut 2 m kevyempää narua.

Tuulta ei ollut nytkään, vaikka päivällä oli ollut joitakin puuskia vaihtelevista sunnista.

Illalla käytiin baarissa, jossa oli pieni orkka.

10.4. la 164 matkapäivä, Santa Cruz

Päivällä kävimme bussilla uimarannalla ja tutustuttiin San Andreaksen pieneen kalastajakylään, jonka satama ja telakka olivat uimarannan vieressä, oikeastaan osa sitä. Pienet kalastusveneet olivat redillä aallonmurtajan ja riutan sisällä. Iltapäivällää käveltiin kaupungilla ja tu.

tustuttiin Tenerife auditorioon, joka oli varsin erikoisen näköinen rakennus. Katso kuvista.

Ilta veneellä.

11.4. su, 165 matkapäivä, Santa Cruz

Aamusta lähdettiin taas veneellä seilaamaan ja uimarannalle. Tuulta ei ollut lainkaan, joten koneella mentiin tunti.

Ajettiin sisään aallonmurtajasta mainingeilta suojaan ja saatiin eräältä kanoottipojalta tiettää, että yksi poijuista, joka sopi meille oli vapaa. Siihen laitettiin.

Kaveri kuvasi ja tutki venettä innokkaasti ja minä kokeilin meloa muovisella turistikajakilla. Ei ongelmia. Arin kanssa oltiin rannalla, kun huomattiin, että venettämme hinattiin poijusta pois ja kanoottikaveri hääräsi kannelle ankkurin kanssa.

Kaaduin veteen, jollaan rynnätessäni puhelin taskussa. Menimme huutaen hullun lailla, mitä teette !

Kanoottokaveri sai satinkutia vielä rantavahdeilta ja poistuimme rannasta. Puhelin meni mykäksi.

Palattiin taas koneella, koska tuuli puuttui.

Illalla kaupungilla ja baarissa.

12.4. ma, 166 matkapäivä Santa Cruz ja bussimatkailua Los Cristianosiin

Vähän puolen päivän jälkeen käveltiin bussiasemalle ja hypättiin etelään lähtevään bussiin, jolla pääsimme Cristianosiin, joka on yksi monista etelässä olevista hotelli- ja matkailukeskittymistä. Moottoritietä mentiin ja maisemat vaihtuivat melko vauhdikkaasti. Tie kulki saaren itäpuoleista rinnettä ja poikkesi sitten saaren poikke länsipuolelle, jossa Cristianos sijaitsee.

2010-04-29T08:51:00.000-07:00

2010-04-29T08:21:00.000-07:00

2010-04-29T08:12:00.000-07:00

2010-04-29T07:43:00.000-07:00

2010-04-24T04:02:00.000-07:00

1.04. to 154 matkapäivä

Santa Cruz La Palma – Santa Cruz De La Tenerife 90 M

Valmistelut ja purjehdus

Kävin aamulla kaupungilla hankkimassa ruokatarvikkeita. Tullessani olin menossa lähtöselvitykseen marinan toimistoon, mutta siellä olikin tauko poikkeuksellisen aikaisin ja pitkä klo 18.00 asti, joten lähtö jäi päivällä tekemättä.

Valmistelin veneen päivän kuluessa. Loppujen lopuksi lähtöajankohdalla ei ole väliä. Joskus voisi olla mukava tulla perille ja joskus myös välttämätöntä, päiväsaikaan. Määräsatama oli jo tuttu ennestään ja tiesin sinne menon helpoksi myös yöllä, niin eipä väliä. Sitä paitsi matkan kesto voi jo näinkin lyhyellä välillä vaihdella kovasti. Itselläni oli vuorokaudesta puoleentoista arvio, koska vastatuulta ja vastavirtaa oli tiedossa suurelle osalle matkaa.

Tuuliennuste oli NE alle 20 kts, eli periaatteessa pitäisi päästä pitkiä legejä ainakin paaran halssilla alkumatkasta, jolloin virta ja tuuli ovat suotuisammat.

Klo 18.50 irroitin köydet, jolla perässä.

Klo 19.15 ajoin ulos satamasta tuulen ollessa noin 10-12 kts, mutta maininki vielä aika korkea.

Kurssin sain heti kohti Tenerifen pohjoisniemeä, joka on kierrettävä.

Klo 20.20 tuuli oli kääntynyt vastaisemmaksi ENE ja noussut 15-18 kts.

Olin tehnyt matkaa 5.99 M. Erittäin iso purkkari tuli vastaan. Sivuvalot olivat alasaalinkien päissä.

Suuntani on muuttunut 90 :stä 110 -120 asteeseen Punta De Tenoa kohti, jonne matkaa oli 41,5 M.

2.04. pe 155 matkapäivä

Klo 9.00 panen koneen käyntiin reivin tekoa ja vendaa varten. Tein kakkosreivin, koska pilvet edessä näyttivät todella pahoilta. Tuuli oli noussut 20-25 kts ja varsin ikävä aallokko 2-3m täysin edestä toisella halssilla. Käytän pahassa aallokossa konetta vendassa varmistaakseni, että vene kääntyy vaikka en saisi keulapurjeen ajoitusta kohdalleen. Hankalissa oloissa venda on yllättävä vaikea tehdä yksin. KLO 9.15 tein vendan, joka meni hyvin.

Sitten alkoi tapahtumasarja, jonka seurauksena meni jolla. Ensin irtosi jollan toinen vetolenkki. Aloin välittömästi suunnitella pelastustoimia saadakseni jollan kunnolla kiinni jäljellä olevilla mahdollisuuksilla. Ei mennyt kauaa, kun toinenkin lenkki irtosi. Olin luovilla ja jolla otti suunnan suoraan myötäiseen. Rullasin keulapurjeen sisään ja käänsin jollan perään. Ajattelin mennä jollan perään ja sivulla ja napata sivunarusta kiinni pitkällä puoshaalla. Veneeseen automaatti päälle ja itse laidalle pitkän puoshaan kanssa. Eihän siitä tullut mitään jolla karkasi kauemmas ennen aikojaan. Tein kolme yritystä vastatuulen puolelta, mutta kaikki epäonnistuivat. Katsoin, ettei isoa kannata pudottaa, jolloin olisi voinut manöveerata pelkällä moottorilla. Ja lisäksi totesin mielässäni erittäin hankalaksi saada jolla yksi veneen kannelle tai perään siten, että matka voi jatkua. ja vielä kolmanneksi korjaus. Ei kiinnityslenkkejä taida saada millään pysyvästi takaisin. Eli menköön vain Brasiliaan. Operaatio kesti puolisen tuntia ja tein siinä monta veendaa ja jiippiä kone päällä. Mielestäni kiinnityslenkkien olisi pitänyt kestää tyhjän alle 15 kg painavan jolla vetäminen kaikissa olosuhteissa. Se oli tunnetusti huonolaatuista merkkiä ja olin muutenkin ajatellut vaihtaa sen. Aina tuollainen tapaus kuitenkin vähän hatuttaa.

Aamulla klo 9.50 olin tehnyt matkaa 54,9 M

Klo 10.45 pysäytin koneen, koska oli ollut myös latauksen tarvetta.

Klo 13.30, kun tein vendan paaralle, oli tripissä 71.9 M ja matkaa Punta De Palomet niemen kärkeen 37,0 M, josta käännytään etelään ja päästellään myötäisessä loput noin 15 M. Suuntani oli 120-130 astetta, koska myös virta lounaaseen painoi kurssia huonommaksi. Suunta olisi pitänyt olla 95 astetta.

Tuuli oli ENE 20 kts ja aallokko kohtalaista. Klo 19.15 vendasin styyralle, jolloin purjehdussuunnaksi tuli NNE. Tuuli oli melko suoraan nenään, mutta aalto paljon pienempi kuin aikaisemmin. Klo 22.00 jälleen venda, koska arvioin, että pääsen PTA De Ro

que Bermejon majakan pohjoispuolitse Tenerifen itäpuolelle. Laitoin koneen lataamaan ja auttamaan nousua. Vauhti oli 3,5 -4,5 paikkeilla. Pahassa aallokossa ei voisi kovempaa mennäkään, koska aalto välillä iskee erittäin kovaa pohjaan.

3.04. la, 156 matkapäivä

Klo 03.05 em. majakka on suoraan etelässä ja pääsen kääntämään suuntaa eteläisemmäksi.

Sitten alkoi mahtava loppusurffailu 20 kts sivumyötäisessä. Menin itse ruoriin pitääkseni veneen vauhdissa ja kurssissa.

Klo 06.45 olin tutussa Santa Cruzin odotuslaiturissa, jossa on 80 paikkaa ja kaksi risaa venettä.

Sain vapaasti valita laituriin menon kannalta suotuisan tuulen ja paikan.

Trippiin oli kertynyt 145 M ja aikaa kulunut 36 h. Muuten en ruorissa ollut, paitsi karannutta jollaa kalastellessani ja loppuvaiheessa 2 h surffaillessa parhaimmillaan yli 10 kts.

Respassa, jonne menin pienien unien jälkeen puolen päivän aikaan, oli kaikki tiedot, joten sisääntulo oli helppo. Marineron luvattiin tulevan avuksi veneen kiinnittämiseen.

Marineroa ei näkynyt, kun lähdin, mutta VHF:llä kutsuttuani hän tuli laiturille näyttämään paikan ja ottamaan venettä vastaan. Laituri on aivan uusi ja hyvä, paitsi että huomasin kauemmin olleiden kyljissä ja lepuuttajissa mustaa mönjää, jota irtosi kumilistasta, jotka olivat sivulaitureiden suojina.

Soitin vaimolle, joka oli ehtinyt huolestua, koska oli arvioinut matkan kestoksi 24 h.

Pesin veneen kannen ja sitlooran makealla vedellä ja kävin itsekin suihkussa. Illemmalla menin kaupungin keskustaan, joka on marinan vieressä ja baariin, jossa on WIFI. Internet ei toiminut, mutta skype toimi onneksi. Juteltiin vaimon kanssa pitkä tovi. Marketista Hiper Dino ostin kolmen säkin kuorman purtavaa ja juotavaa. Kuuntelin musaa ja torkuin klo 22.30 asti salongin sohvalla ennen punkkaan menoa.

4.4. su 157 matkapäivä, Santa Cruz De Tenerife

Aamulla sää oli aika viileää ja tihkutti. Lämpömittari on rikki, mutta arvioin ulkolämpötilan +17 C.

Lueskelin eilen hankkimiani proshyyrejä Tenerifestä ja kaupungista.

Sitten lähdin katselemaan kaupunkia. Kuljin ensin etelään sataman vieressä olevaa rantabulevardia, jolla on kova liikenne ja liikkuu paljon lenkkeilijöitä. Tenerife auditoria on erittäin futuristinen rakennus arviolta kooltaan ehkä 60 x 60 m ja korkeuttakin 40 m. Kuin aukeava simpukka tai paremminkin useita sisäkkäin. Laajoja voimakkaita kaaria eikä yhtään suoria pintoja. Väri on valkoinen ja ulkopinta pienistä mosaiikkipaloista. Siellä on lähinnä teatterisaleja ja niihin liittyviä aputiloja. Kauppakeskus Afrikka muistuttaa jotain afrikkalaista kauppahallia. Siinä on pieniä torneja ja suuri torialue sisäpihalla. Sieltä Atlantia ylittämään lähtevät purjehtijat saavat kaikki tuoreet hedelmät ja vihannekset. Aukioajat eivät ole päivittäisiä, joten on syytä ottaa niistä selvää ostoksille lähtiessään. Rakennukset yleensäkin ovat suuria, mahtipontisia ja sisältävät paljon koristeellisia yksityiskohtia. Värejä, sinistä punaista ja keltaista käytetään runsaasti ja rakennukset ovat 90 % hyvin hoidettuja. Kaupungissa on myös muutama 30 kerroksinen tornitalo. Puistoja on runsaasti ja niissä ulkoilmakahviloita ja ravintoloita. Espanja-aukiolta alkaa kävelykatu ylös kukkulalle. Asemakaava on sellainen, että on rannansuuntaisia katuja ja ylös kukkulalla nousevia katuja, jotka muuttuvat serpentiineiksi noustessaan mäen rinnettä, jolla on myös paljon omakotitaloja, jotka täällä ne muistuttavat pieniä linnoja. Uutta rakennetaan aika paljon.

Palattuani parin tunnin kierrokselta valmistin keittoperunat ja jauhelihapihvejä äidin vanhan reseptin mukaan. Nälkäiselle maistui.

5.4. ma, 158 matkapäivä, Santa Cruz

Aamusää auringonpaistetta ja lämpimämpää kuin eilen.

Pesin kaksi koneellista pyykkiä marinassa. Kuivatus sujuu ulkona. Iltapäivällä kävin etsiskelemässä uutta jollaa muutamasta 2 km säteellä olevasta liikkeestä. Yhdessä paikassa lupasivat huomiseksi Zodiacin jollan Zoom 230, joka vastasi kooltaan ja painoltaan toivomuksiani. Sovimme, että tulen huomenna katsomaan, mutta kaupat päätän vasta nähtyäni jollan. Täytin vesitankin 120 l, joka oli riittänyt 11 päivää. En ollut säästellyt veden käytössä, mutta juomavettä ostan myös pullotettuna, vaikka toisinaan saatan juoda säiliövettäkin. Mitään vatsavaivoja ei ole tullut. Illalla kävin paikallisessa baarissa katselemassa suurelta näytöltä jalkapalloa. Se on täällä todellinen kansanhuvi ja kommentteja katsomosta riittää koko ottelun ajaksi. Riemu on rajatonta oman joukkueen tehdessä maalin.

6.4. ti, 159 matkapäivä, Santa Cruz

Aamupäivällä melko kaunista, iltapäivällä kaunista, mutta viileää. Varjossa ei t-paidassa tarkene.

Maalasin sitlooran pohjan ja vähän kanttakin Decoleylla, jota ole käyttänyt kansipinnoitteena kuluneiden liukuestemattojen päälle vedettynä.

Iltapäivällä kävin Carefoorissa ostoksilla. Löysin shortsit ja makuupussin sekä mikkrokuitupyyhkeen. Tavarat olivat kohtuuhintaisia.

Yritin hakea jollan, mutta maksu ei onnistunut kortilla. Täytyy selvittää.

Ilta veneellä. Ari tulee huomenna.

2010-03-30T10:12:00.000-07:00

2010-03-30T10:08:00.001-07:00

2010-03-30T10:08:00.000-07:00

2010-03-30T09:57:00.000-07:00

2010-03-30T09:45:00.000-07:00

2010-03-30T09:42:00.000-07:00

2010-03-30T09:34:00.000-07:00

2010-03-30T09:22:00.000-07:00

2010-03-30T09:12:00.000-07:00

2010-03-30T09:02:00.000-07:00

2010-03-30T08:56:00.000-07:00

2010-03-30T08:52:00.000-07:00

2010-03-30T05:13:00.000-07:00

2010-03-30T05:07:00.000-07:00

2010-03-30T04:56:00.000-07:00

2010-03-30T04:51:00.000-07:00

16.3. ti 139 matkapäivä

Aamulla kävelin 400 m satamatoimistoon tuloselvitykseen, joka oli täysin marinan vastakkaisella puolella. Selitys meni muuten hyvin, mutta laiturimaksun verotus oli kummallinen. Vero oli 38,00 euroa 3 päivän satamassa olosta satamamaksun oltua 38,05 euroa. Vero kuulemma peritään aina vähintään 10 päivältä. Veroprosentti on selitysten mukaan 20 % enintään 100 %. Lisäksi veroa menee 5 %. joka lasketaan ensin perushintaan, josta sitten lasketaan 20 % siis kymmenen päivän hinnalta lisättynä 5 %:lla. Koko homma vaikuttaa suomalaiselta autoverotukselta. Kaiken huipuksi selityksien selitys. Vain julkisissa satamissa, joissa laivoiltakin peritään samanlaista maksua, elleivät ole Espanjaan rekisteröityjä tai käyneet aikaisemmin siellä. Jotain jäi kuitenkin minulle hämäräksi. Pitäisi kai valittaa EU- tuomioistuimeen protektionismistä. Vero on törkeää lyhytaikaisten vierasveneilijöiden rokottamista, koska perushintaa ei voisi nostaa oman maan kansalaisten hintaa korkeammaksi EU – direktiivin johdosta. Yksityisten satamamien hintataso vaihtelee palvelusta riippuen 16-20 euron haarukassa, vaikka eivät perikään em. ihmeveroa.

Asiaan liittyen olin ollut julkisissa satamissa mm. Fuenteventurella useammassa, joissa ei peritty 10 päivän veroa 2-3 päivältä. Muuten satama oli todella keskustassa, muutaman minuutin kävelymatkan päässä. Aika lailla samalla tavalla kuin Las Palmas.

Loppupäivän aikana tutustuin kaupungin lähiympäristöön eli Plaza Spain ympärillä olevaan keskusta-alueeseen, tein lounaan ja hoitelin normaaleja veneaskareita. Huomenna lähden bussimatkalle Teide vuorelle.

17.3. ke 141 matkapäivä

Aamuherätys oli klo 6.15 . Ensin piti kävellä bussiasemalle 2 km tai vähän yli. Sieltä löytää bussi nro 102 tai 103, joilla pääsee Puorto Cruziin, josta lähtee bussi Teide vuorelle klo 9.15. Sain satamatoimiston naiselta tiedon, että matka kestää puolisen tuntia Santa Cruzista Puerto Cruziin. Tosiasiassa se kesti tunnin, mutta maisemat olivat hienoja, upeita ja yllättäviä. Ensin mentiin ylös ja sitten alas. Kummallakin osuudella jälkeen jäävät tai edessä avautuneet maisemat olivat yllättävän upeita, johtuen korkeuseroista ja meren liittymisestä näkymiin sekä omaleimaisista rakennuksista. Saavuttaessa Puerto Cruziin pudoteltiin tiuhan asutuksen ja muun rakennuskannan välistä kapeita katuja puolisen tuntia. Kun Santa Cruzin bussiasema oli vastoin ennakkokäsitystäni hiekkakentästä Helsingin uutta vastaava tai suurempi, oli Puerto Cruzin asema yhdellä leveämmällä kadulla bussien seistessä molemmin puolin katua. Merkinnät olivat selviä ja kysymällä löysi.

Olin 8.30 paikkeilla Teiden bussin lähtöpaikalla. Auto oli jo valmiina, samoin kymmenkunta sitä odottavaa. Menin kahvilaan espressolle. Siellä ei ollut WC:tä, joten lähdin etsimään. Löytyi lopulta baari hakemani. Tullessani nyt pysäkille siellä oli pitkä jono, jonka päähön menin. Yllätys, edessäni puhuttiin suomea . Nuorempi pariskunta Suomesta olivat retkeilemässä Teidelle loman loppuvaiheessa. Bussi oli tupaten täysi, kun lähdettiin. Pääsin 4. viimeisenä mukaan. Kadulle jäi vielä ainakin 25 ihmistä. Matka alkoi nousemalla ahtaita kaupunkikujia tai katuja puoli tuntia. Taitavasti kuski väänsi linja-auton pysäköityjen autojen välissä jo muutenkin ahtailla kaduilla nokka koko ajan ylöspäin.

Sitten mentiin serpentiiniä, kapean viljelyvyöhykkeen, metsävyöhykkeen ja lopuksi laavavyöhykkeen halki. Koko ajan näkymiä oli välillä suurenevalle Teiden huipulla ja alas kaupunkiin ja merelle. Sanoin kuvaamattoman hienoja maisemia ja näkymiä. Kuinka 60 cm paksut puut voivat kasvaa lähes pystysuorassa rinteessä ? Myrskytuhoaluekin sattui matkalle. Isot puut olivat poikki suunnilleen runkojen keskiosasta. Korjuutyö oli meneillään.

metsävyöhykkeen jälkeen tuli pensas alue ja sitten laavaa erilaisissa muodoissa. Teide suureni koko ajan. Teiden kansallispuisto alkaa metsävyöhykkeeltä ja sieltä alas johtaa useita kävelyreittejä.

Bussi vei meidät n. 2300 m korkeuteen merenpinnasta, josta olimme lähteneet, kabiinihissin ala-asemalle. Laitteen linjan korkeusero on 1119 m ja linjan pituus 2.482 m, jolloin saavutaan 3555 m korkeuteen. Teiden huippu on 3718n metrin korkeudessa meren pinnasta.Täältä ylhäältä se ei enää näytä yhtä korkealta. Valitettavasti tai onneksi loppumatkaan huipulle vaaditaan lupa, jonka saa Santa Gruzista puistoa hoitavalta viranomaiselta. Tällainen lappu saatiin kabiinin ala-asemalla lipun oston yhteydessä. Sitä paitsi ylhäällä puhalsi kylmä tuuli ja vaikka oli varustautunut pitkähihaisella paidalla ja tuulenpitävällä puserolla, tahto kylmä hiipiä puseroon jo yläasemalla. Eli en olisi tarennut kävellä /kiivetä ylös ja alas ko. vaatteissani. Vuorilla ylhäällä vaaditaan siihen tarkoitukseen sopivat varusteet. Ylhäältä näkyi selvästi Comeran saari ja hieman huonomin Gran Canarian vuorten huiput. Upeita maisemia, joiden näkeminen ja kokemin sykähdyttää.

Palattuamme 2300 metriin liityin bussimatkalla tapaamieni suomalaipariskunnan porukkaan heidän päätettyä kävellä bussin lähtöpaikalla pienen lenkin sen sijaan, että mentäisiin maantien vartta. Lenkki oli merkitty ja kierteli laaksossa, josta oli näkymät sekä Teiden huipulle että vastakkaisille vuorten huipuille. Aurinko paistoi täydeltä terältä eikä varjoa missään. Tunnin jälkeen tuntui, että vuoria on nähty ja kuvattu tarpeeksi. Tosin muitakin ihmisiä oi reitillä tasaiseen tahtiin. Itsellänikin oli vettä ja hedelmiä välipalaksi mukana. Lopulta 2 tunnin vaelluksen jälkeen saavuin bussien paluumatkalle lähtöpaikalle. Tulobussini lähtöaika oli 16.00 . Suomalaispariskuntakin ehti ajoissa paikalle. Yhdet huurteisen ehti vielä ennen bussin lähtöä maistella. Bussi oli aivan täysi, kun se lähti takaisin. Käytävälläkin seisoi täysi miehitys/naisitus. Jonkun matkaa tultuamme tuli vastaan saman firman Tistin tyhjä bussi, johon osa matkustajista siirtyi. Alastulomatkalla ihmettelin vieläkin vuoren rinteisiin takertuneita asuntoalueita. Ne olivat kuin dominopalikat, jos yksi sortuu, lähtevät kaikki alas. Perillä kävin kävin paikellisessa baarissa kalaperunasalaatti välipalalla ja hyppäsin sitten parin kyselyn jälkeen juuri Santa Cruziin lähtevään bussiin. Vielä jaksoi maisemia ihailla varsinkin laskeutumista alas Santa Cruziin. Bussiasemalta kävelin King Burgerin kautta veneelle. Takana oli hieno onnistunut retkipäivä upeisiin Teneriffen ja Teiden maisemiin.

18.3. to 142 matkapäivä

Aamulla pähkäilin lähteäkö Comeralle tai Teneriffen eteläkärjen tuntumassa olevaan johonkin satamaan. Sää oli usvainen eikä näkyvyyttä merelle ollut paljoakaan.

Päätin, että lähden, jos sää paranee. Buukkasin itseni ulos 18.00 paikkeilla. Senjälkeen lähdin etsimään markettia. Kaupassa käynti onnistui yli odotusten, koska löysin marketin lähempää kuin olin ennakoinut. Palasin veneelle 19.00 paikkeilla. Aurinko alkoi laskea ja pimeys 30 min senjälkeen. Laitoin loput lähtökuntoon ja irroitin köydet 19.30 . Aallon murtajien jälkeen tuli vastaan ikävän jyrkkä aallokko. Ajoin hiljakseen koneella ulos. Purjepeittokin oli vielä ison päällä.

Päätin nostaa ison ennen pimeää. Laitoin autopilotin päälle ja kiipesin kannelle ottamaan peitteen pois ison päältä. Vene keikkui välillä melkoisesti. Minulla oli tietenkin pelastusliivit ja remmi elämänlangassa kiinni. Siitä huolimatta tuntui välillä hankalalta. Sain peiton kerättyä ja vietyäni sen sisään palasin laittamaan 2. reivin mastolle reivikoukkuun. Ison nosto meni muuten hyvin, mutta yksi remmi oli jäänyt kiinni. Iso ylhäällä ajelin koneella tiukkaan vastaiseen . Aalto oli jo hieman rauhoittunut, joten yksi ongelma vähemmän. Avasin genuaa 2/3 osaa. Kurssi ei riittänyt kiertämään edessä olevaa niemeä, joten oli tiedossa venda ulos merelle. Tuuli oli kaakosta 10-15 kts. 2150 Tein vendan, koska on parempi olla yli 5 NM rannasta kalastuspaattien ja pyydysten vuoksi. Tosin vettä oli jo 1000 m alla, joten rapumertoja ei ainakaan ollut. klo 22.0 – 23.00 välillä nukuin 0,5 h . Sain VHF:ltä tuuliennusteen 24 h. Ei mitään huolestuttavaa. Tuuli kevenee olennaisesti ja kääntyy pohjoisen puolelle päivällä.

19.3. pe 143 matkapäivä

Klo 00.55 tein vendan, jonka jälkeen suunta 220 astetta eli pääsen suoraan Teneriffen eteläniemen ohi. Tuuli keveni ja nopeus putosi 3 kts.

05.55 panin koneen lataamaan ja pian myös vetämään.Tuuli loppui. 8.40 soitin vaimolle. Jotenkin epätodellista. 9.00 tuuli oli virinnyt Ne eli täysin takaa ja pysäytin koneen. Laitoin genuan virsarille puomilla ja sitten mentiin. Tuuli voimistui vähitellen 20-25 kts . Teneriffen eteläkarjessä, Punta Rasca Las Calletas, olin 10,05 ja matkaa jäljellä 21 NM.

14.40 olin perillä Comeralla San Sebastianin kaupungin marinassa väisteltyäni pariin otteeseen Teneriffen ja Comeran välillä ajavia pika-aluksia, samanlaisia kuin Hki – Tallina välillä kulkee. Satamaan sisäänajo oli selkeä, mutta en saanut selvää vastausta VHF tiedusteluuni odotuslaiturista tai muustakaan ennekuin puolen tunninpyörimisen jälkeen. Olin jo laittanut veneen pilttuuseen, kun marinero tuli kyselemään veneen mittoja ja kertoi, että respa avautuu klo 16.00 ja sitten saan uuden paikan. Senjälkeen kaikki sujui. Ehdin käydä uimassakin veneen perästä. koska oli tosi kuuma ja olin hiestä märkänä, saatuani veneen laituriin.

Sää oli matkan aikana niin usvainen, etten ollut nähnyt mitään rantaa lähdettyäni, vaikka oli välillä 2 NM etäiyydellä rannasta. San Sebastian vaikutti mukavalta pikkukaupungilta ja maisemat jo venesatamasta olivat hieno ympärille kohoavine kukkuloineen.

20.3. la 144 matkapäivä, San Sebastian Comera

Hyvin nukutun 20.00-7.00 yön jälkeen heräsin hieman usvaiseen, mutta lämpimään aamuun.

Kävin suihkussa ja totesin paikat toimiviksi, mutta huononlaisesti siivotuiksi ja nuhruisiksi. Yhdessä suihkussa oli mm. kuollut torakka. Aamiaisen jälkeen kirjoittelin lokikirjaa ja blokia. Yritin skypettää vaimon kanssa, mutte turhaan. Katsoin omat viestit ja vastasin joihinkin ja poistin mainokset. Illalla kävelin pienen lenkin kaupungilla, joka kuitenkin oli suurempi kuin marinasta näytti. Kaupunkikuva oli vaihteleva ja rakennuksia oli vanhoja ja uudempia. Puistoja oli ja kadut olivat kapeita ja talojen väleissa oli ahtaita kujia.

21.3. su 145 matkapäivä, San Sebastian

Koko yön kukkulan yli tulleet tuulenpuuskat, yli 30 kts, ravistelivat takilaa ja nykivät kiinnitysköysiä. Heräsin muutaman kerran, mutta ei tarvinnut nousta korjailemaan kiinnityksiä eikä muitakaan ongelmia ollut havaittavissa.

Aamulla aurinko paistoi puolipilviseltä taivaalta.

Tapahtumat

Tänään oli toimiston luona boat jumble eli vanhojen venekamojen tai uusienkin markkinat, jonne kuka vaan saattoi tulla myymään tai ostamaan sopivaa tavaraa eikä myyntipaikasta veloitettu kuluja.

Kävin alkuvaiheessa heti 10.00 jälkeen katsomassa. Kaikenlaista oli, mutta ei mitään tarvitsemaani tai muuten ostamaan inspiroivaa. Yhdellä sujuvasti englantia puhuneella oli enemmän tavaraa kuin 10 myyjällä yhteensä. 44 jalkainen purjevene oli myynnissä.

Nähtävyydet

Päivällä kävelin kaupungin vieressä olevalle kukkulalle, joka oli rakennettu huipulle asti. Nousuun meni tunti. Jo ennen nousua olin ostanut repun täyteen ruokatarvikkeita, joten lisäpaino toi vaikeusastetta sopivasti lisää. Ylhäällä oli hotelli- ravintola Parador nimeltään. Koska paikka näytti hiljaiselta, luulin sitä ensin joksikin sairaalaksi ja parantolaksi, mutta se olikin tyyris hotelli. Tosin rakennuksen oli teettänyt 500 vuotta sitten hallintoa pitänyt Espanjan valtion edustaja Herman Pera ja se oli hyvin hoidettu ja komea sijaiten korkealla aivan jyrkänteen reunalla. Tiedustelin respasta ennen kuin olin huomannut paikan hotelliksi, voiko siihen turisti tutustua ? Vastaus oli sen verran epämääräinen, että jätin väliin.

Toinen nähtävyys oli hautausmaa tai hautarakennukset.

Rinteessä muurin ympäröimänä oli riveissä useita rakennuksia, joissa vainajien viimeinen leposijat sijaitsivat monessa kerroksessa. Suvut tai kyläkunnat oli merkitty rakennusten päätyihin. Kukkia oli lähes jokaisen oviluukun edessä. Vain joitakin kymmeniä hautoja oli maahan kaivettuina. Niissä ei ollut nimiä eikä kukkia.

Puuhastelua

Veneellä tein ruokaa ja huoltotöitä. Illalla kävin lähikuppilassa olusilla. Täällä katsotaan miehissä joka ilta baarissa jalkapalloa, jota tulee koko Euroopasta. Katsojilla riittää kommentteja.

22.3. ma 146 matkapäivä, San Sebastian

Normaali aamu, mutta sää oli parempi kuin eilen.

Veneen huoltoa

Olin kerännyt tälle päivälle monta projektia.

Autopilotin asennuksen korjaus oli tärkein. Pedestaalissa oleva tappi oli liian lyhyt ja luiskahti sen vuoksi pois paikaltaan pilotin ohjauskehältä. Kävin etsimässä Cruisin pilotin mukaan kaiken korjaavan ja matkalaista aina auttavaa Dania, jolla oli konttori ja verstas kontissa aivan marinan vieressä olevalla telakalla. Lopulta löysin hänet laiturilta laminoimassa yhden veneen keulaa. Sovittiin tapaamisesta veneelläni 16.00, kun hän on lopettanut edellisen homman.

Irrotin Lulun peräsin lavan puhdistusta varten, mikä oli erittäin tarpeellista. Lapaa ei ole maalattu myrkyllä ja siihen tarttuu äkkiä kaikenlaista merielävää. Ensin harjalla ja sitten lastalla kotilot pois.

Lavan kuivuttua vahasin sen venevahalla, koska uskon sen ehkäisevän ainakin hieman kasvustoa.

Valmistaja suosittelee lavan irrottamista aina satamassa olemisen ajaksi. Myrkkymaalaus tulee olemaan oma ratkaisuni, minkä valmistaja myös hyväksyy.

Reivikoukkuihin laitoin kuminauhasta sopivan lenkin, jolla varmistan, ettei reivin rengas karkaa koukusta nostovaiheessa.

Koska Dania ei kuulunut klo 16.15 mennessä, korjasin autopilotin ainakin väliaikaisesti laittamalla tapin kiinnityslevyn alle korotuspalat 3mm paksusta kovalevystä, joka oli ainoa materiaali, minkä omasta takaa löysin. Näin ollen tapille tuli 3 mm lisäpituutta eikä se enää lipsu paikaltaan ohjauskehällä olevasta reiästä.

Klo 17.00 Dani sujahti ohi polkupyörällä, mutta ei vaivautunut edes selittämään, vaikka tiesi veneeni paikan. Korjauksen olin jo tehnyt ja se osoittautui toimivaksi.

Ravintolakokemuksia

Illalla kävin syömässä pilottikirjan suosittelemassa edullisessa ravintolassa Casa del Maressa.

Tulin huiputetuksi hinnassa 6,00 euroa eli yli 50 %. Söin kala-aterian, joka oli hyvää päivän kalaa, mitä lie. Tilatessani osoitin nimenomaan alla olevan kalan hintaa 8,50 ja sain myönteisen vastauksen kysymykseeni. paljonko maksaa.

Tulin niin vihaiseksi laskun saatuani, että kävin pitkän keskustelun paikan omistavan nuoremman miehen kanssa englanniksi. Minua oli palvellut hänen äitinsä, myös kokkina toiminut, joka kiisti ilmoittaneensa hinnaksi 8.50 euroa. Hän ei puhunut englantia ollenkaan. Annos oli muuten mitätön, mutta kala oli hyvä grillattu kokonaan avattuna ja ruoto poistettuna, painoi ehkä ilman päätä 300 g. Myyjä tietysti väitti toista.

Koska oli ollut 3:s asiakas ravintolassa illan aikana, kysyin lopuksi, missä ovat asiakkaanne todennäköisesti toisissa ravintoloissa.

23.3. ti 147 matkapäivä, San Sebastian – Valle Gran Rey n. 20 M

klo 11.00 lähdin tankattuani Valle Gran Rayn marinaan. Tuuli oli NE alle 10 kts eli ei paljoa mitään, meri ei maininkia.

12.15 nostin ison, koska tuulta näytti tulevan. Ohitin juuri Santiagon niemen. 12.30 seilasin purjeilla hiljakseen. 13.45 ohitin Punta Becerro nimisen eteläisimmän niemen. 14.00 tuuli kovenee ja muuttuu täysvastaiseksi. Tein vendan ulos. Tuulee 18 kts tai enemmänkin. Sitten venda takaisin kohti satamaa. Lähempänä rantaa tuuli voimistui 30 kts, mutta olin jo ottamassa isoa alas. Sitten aallonmurtajan taakse satamaan. Muuten hyvä, mutta tuuli tuli altaaseen vielä kovempaa mäen takaa. Fendareiden ja köysien laitto vaati monta ajoa edestakaisin satama-altaassa ennekuin oli valmis kiinnittymään kivilaiturin kupeeseen. Tilaa oli onneksi hyvin ja köysien vastaanottajiakin laiturilla, jonne veneestä alavedellä pääsi vain laiturin kyljessä syvennyksessä olleita tikarappuja.

Trippiin oli kertynyt 19,7 M ja kokonaismatkaa Kotkasta n. 4000 M, Moottoria olen käyttänyt matkallani n. 250 tuntia, josta osa pelkkään akkujen lataamiseen.

Laiturin kylki oli pientä terävää kivensärmää täysi. Aalto eli svelli keinutti ja kuljetti koko ajan venettä edestakaisin. Paikka oli muuten komea. Vieressä heti n. 200 metrin korkuinen jyrkänne ja sataman päässä oli uimaranta ja alkoi kaupunki. Satama-altaassa oli ankkurissa 20 kymmentä eri kokoista, 6-8 m pituisia perinteisiä avonaisia, sinisiä kalastusveneitä. Parras oli valkoinen. Jollat olivat saman värisiä. Kylä vaikutti pieneltä. Satamassa oli alle 10 purjevenettä. Osa oli perä ankkurissa tai omassa poijussa ja keulaköydet laiturissa satama-altaan päädyssä. Veneisiin pääsi vain jollalla, koska keulan edessä piti olla korkealla vedellä 10 m, jottei alavedellä köli olisi ollut pohjassa. Vaikutti mielenkiintoiselta paikalta. Sataman edustaja ilmoitti, että riittää, kun huomenna manjana tulet toimistoon.

Palveluja ei ollut. Ei edes WC:tä.

24.3. ke, 148 matkapäivä, Valle Gran Rey

Tapahtumia ja maisemia

Kaunis ja lämmin aamu. Kävin satamatoimistossa, jossa palvelu olil asiallista ja ystävällistä. Palveluja ei ole, paitsi sääennuste, jonka sain tulostettuna.Vuorokausihinta 15,00 euroa tuntui kovalta, vrt. Tarajan Fuenteventuralla, jossa oli sähkö ja vesi ja ponttoonilaiturit 8,00 / vrk ja Moro Jable ilman sähköä ja vettä 5,50/vrk. Maisemilla oli jonkinmoinen hinta eikä satamaan synny ruuhkaa.

Aamupäivällä kävelin keskustaan 2 km ylämäkeä. Rakennukset olivat kakkia vain 2-4 kerroksisia eikä isoja hotellikolosseja ollut lainkaan. Saksaa kuuli puhuttavan paljon. Taitaa olla saksalaisten lomakeskus. Infosta sain tietoja kansallispuistosta, jossa oli Lauri Viita puiston osa. Hänen aikaansaannoksena sinne oli istutettu suomalaista puustoa. Olin menossa katsomaan, mutta saatuani tietää bussien aikataulut ja paikan luonteen eli pelkkää metsää ja polkuja hylkäsin ajatuksen.

Vuorikiipeilyä

Päätinkin veneelle palattuani lähtä käymään kaupungin vierestä nousevalla kukkulalle, jonka polun alkuun olin kuullut joidenkin kyselevän infosta tietä reput selässä. Minullekin kerrottiin myös varoitus vaarallisista reiteistä, jotka olivat vielä kuukausi sitten Comeraa kohdanneenn myrskytuhon jäljiltä korjaamatta.

Siis päätin nousta aluksi luulemalleni 300 m merenpinnasta nousevalle kukkulalle. Lähdin puolilta päivin mukavassa helteessä merenpinnan tasolta veneestä matkaan repussa välipalaa ja hedelmiä sekä lisävaatetta. Ostin marketista pari pulloa vettä toisen lähdevettä ja toisen hapotettua.

3 km katuja noustuani oli polun päässä. Tosin oli kerran harhautunut vääriin portaisiin ja noussut rinteeseen, mutta polku oli ylempänä tavoittamattomissa, koska rinne oli niin jyrkkää, että kiipeäminen suoraan tai viistoon oli mahdotonta. Näin muutaman henkilön kulkevan yläpuolellani polulla n. 100 m päässä. Ei muuta kuin takaisin alas kadulla ja etsimään polun pää.

Polku löytyi helposti, koska lähtöpaikka oli hyvin merkitty. Aluksi kohtuullisen jyrkkää rinnettä vuoren kylkeen koverrettua polkua. Viiden minuutin kuluttua jyskytti pumppu ja hiki virtasi.

Pysähdyin huilaamaan ja hörppäämään vettä. Ylöspäin noustessa tuli vastaan alas tulijoita, jotka lohduttivat ilmoittamalla paluun alas olevan paljon helpompaa kuin nousun.

Polku jyrkkeni välillä hyvin raskaaksi nousta ja oli varustettu kiviaskelmilla, jotka oli tehty kalliosta louhitusta kivistä. Ei mitään rappuja vaan epämääräisiä ja epätasaisia askelmia. Jokainen askel oli harkittava voimien säästämiseksi ja tasapainon säilyttämiseksi. Vieressä oli satojen metrien pudotus rinnettä alas. Vähitellen selvisi, ettei kysymys ollut 300 metrin korkeuserosta. Kaivoin yhdellä kymmenistä tauoistani repusta kartan, jossa luki ensimmäisen jyrkänteen korkeus 600 m ja huippu 850 m. Jatkoin hitaasti ja voimia säästellen. Muistin Veikka Gustaffsonin ohjeen: vuorikiipeilyssä ei ole mitään järkeä päästä ylös, jos ei selviä enää alas. Ensimmäisen etapin lähestyessä tuntui kuin olisi kulkenut helpommin, tosin pahimmat nousukohdat olivat takana. 3 tunnin kiipeämisen jälkeen olin jyrkänteen päällä ja näin huipun noin 2 km päässä. Sinne johti suora tasaisen jyrkkä polku laajan niityn halki. Matka jatkui vielä tunnin. Saapuessani huipulle pilvi vyöryi päällä ja sataa tihutti hieman. En kuitenkaan tarvinnut lisätä vaatetta. Minulla oli shortsit ja t-paita päällä ja repussa toinen pitkähihainen paita. Otin huipusta kuvia ja itsenikin siellä kuvasin. Matkalla oli ottanut satakunta kuvaa maisemista. 15 minuutin lepo ja ruokatauon jälkeen lähdin alas. Valitettavasti en pääsyt huipulta ihailemaan maisemia pilven peitettyä huipun. Sade taukosi aika pian eikä liukastuttanut polun kiviä, mikä olisi ollut huono asia paluuta alas ajatellen, Aurinko palasi, mutta kello oli jo 16.30. Jyrkänteen alkuun tulin puolessa tunnissa, huilasin ja siitä alas kadulle muutamalla huilikerralla tunnissa, siis suunnilleen kolmannes nousuun kuluneesta ajasta. Sitten vielä viimeiset 3 km katuja pitkin. Poikkesin ensimmäiseen kunnollisen näköiseen baariin oluelle, josta oli näkymä vuorelle. Samasta paikasta olin aamulla kiikaroinut espressoa nauttiessani nousijoita vuoren rinteellä ja saanut idean nousta sinne. Paluumatkalla kävin vielä marketissa täydentämässä veneen muonavarastoa. Olin Veneessä 19.30 ja oli lähtenyt sieltä 12.15 päivällä.

Kävin uimassa veneestä. Satamassa näkyi 5m pohjaan ja uimaranta oli sataman pohjukassa: Vesi on mittarini mukaan noin 20 asteista.

Valmistin illallisen veneessä perunoita, kanafileitä ja suoraan luomuviljelmältä aamupäivällä ostamiani pikkutomaatteja ja salaattia.

Illalla päätin lähteä jatkamaan El Hierrolle, jos sää on kuten ennusteessa Ne 10 kts paikkeilla eli täysmyötäistä ja kevyehköä.

25.3. to, 149 matkapäivä, Valle Gran Rey, Comera – Puerto Estaca, El Hierro n. 35 M

Purjehdusta

Kaunis aamu. Tuulta ei voi satamassa arvioida. Ennusteen mukaan NE 10-13 kts.

09.15 irroitin köydet ja lähdin puolisen tuntia aikaisemmin lähteneen Bavaria 40 perään.

Merelle päästyä ilmeni tosituuleksi NW 20 kts ja vähän yli. Olin nostanut ison 2. reiviin, joten purjevarustus oli ok.

Aloin saavuttaa tasaisesti Bavariaa, jolla oli myös syvään reivattu iso ja rulla vain osaksi auki. Minulla oli rulla kokonaan auki, mikä ei ollut liikaa. Lulu ei kkyennyt pitämään suuntaa näin kovassa tuulessa ja jykässä osin ristiaallokossa osin sivulta takaa tulevassa vanhassa mainingissa.

Pilotilla pystyi ajamaan, mutta se veivasi ruoria puolelta toiselle yhtä mittaa.

13.30 paikkeilla tuuli alkoi hellittää ja aalto tasoittua. Bavaria oli jäänyt taakse aika kauas.

15.00 oli sataman edessä ja 15.30 kiinnittyneenä hankalan betonisen laivalaiturin kylkeen.

Matkaa oli kertynyt 36.65 M.

Purjehdus oli ollut oikein mukavaa sivu ja myötätuulta toisen venekunnan kanssa.

Satamassa

Lähes kaikki paikkakunnan veneet olivat pienalussatamassa, joka oli erotettu aallonmurtajalla laivojen puolesta, ankkuroituina redillä. Sataman vieressä jyrkkänä nousevassa rinteessä oli muutama talo. Satamassa oli mielestäni ylisuuri hieno terminaali matkustajaliikennettä varten.

Vierasveneilijälle ei ollut palveluja.

En käynyt illalla missään paitsi katsomassa löytyykö terminaalissa olevasta baarista WC ja löytyi.

Lähin kaupunki oli Valverdera, Hierron pääkaupunki vuoren rinteellä 10 km päässä, muuten ainoa Kanarian saarten pääkaupunki, jolla ei ollut omaa satamaa. Puerto Estaca palveli sitäkin, kuten koko saarta laivasatamana. El Hierro on 29 km pitkä ja 15v km leveä, 1.5 km korkea ja saappaan muotoinen.

Bavaria ei tullutkaan tähän satamaan vaan meni suoraan saaren eteläniemessä olevaan Puerto Restingaan eli 10 M etelään tästä satamasta. Siellä on oikein kaupunki.

Auringon laskun aikoihin uin ja snorklasin satama-altaassa, jossa vesi oli kirkasta ja näkyvyys pohjaan 5 m luokkaa. Näin vain pieniä kaloja. Satamassa oli Suomen lipulla varustettu 34 jalkainen moottorivene avomerikalastusvarustein. Veneen nimi oli Nina Al Mar. Löysin baarista myös mainoksen veneestä, jossa oli suomalainen kippari, mutta ei hänen nimeään. Veneellä ei näkynyt ketään.

26.3. pe 150 matkapäivä, Puerto Estaca – Puerto Restinga, 10 M

Purjehdusta

Aamu oli erittäin kaunis ja tyyni.

Satamaselvitys ja purjehdusta Estaca- Restinga 10 M

Kävin satamatoimistossa hoitelemassa muodollisuudet, joista ei kukaan ollut tullut koko aikana kysymään tai kehottamaan mitään. Sain asiallisen ja ystävällisen palvelun ja säätiedot pyynnöstä paperille tulostettuna. Koko lysti maksoi 12,70.

11.45 lähdin seilaamaan hyvin kevyessä tuulessa joka oli NE eli takaa sivulta.

Merikortin mukaan 100 m päässä rannasta on 200 m vettä. Jyrkänne nousi mahtavan ylös. Purjehdin 0,5 M etäisyydellä rannasta, koska uskoin lähempänä tuulen loppuvan kokonaan.

Oli melkoisen mukavaa seilata pelkissä shortseissa 3-4 kts nopeutta. Saavuin REstingaan klo 14.45. Matkaa oli tripissä vajaa 11 M lisää.

Kokonaisuutena hieno nautintopurjehdus jylhine maisemineen lämpimässä säässä pelkissä shortseissa.

Maisemia ja satamatapahtumia

Rinteillä oli pieniä kyliä alle 10 savua aivan rannassa ja toisaalta jyrkänteiden päällä.

Kaikkiin rantakyliin ei päässyt kuin veneellä. Tietä ei ainakaan näkynyt missään.

Kiinnittelin venettä pariin kertaan, koska oli laittanut sen ensin rappujen kohdalle. Sitä ei saa tehdä, kuulin myöhemmin, koska kaikki käyttävät, jos tuovat tai vievät tavaraa veneellä. Menin siis rautatikkaiden kohdalle. Kun olin saanut lopulta veneen kiinni, alkoi tuulla kovaa ja ikävästi siten, että tuuli painoi keulaa laiturin kupeeseen, joka oli betonia, mutta suojana laiturin kylkeen paksut kovat pystysuuntaiset kumipalkit, paksuus 15 cm eli niin ettei omat lepparini pitäneet venettä kokonaan irti kumipalkeista. Kylkilista hankasi välillä kumiin ja vinkui ilkeästi. Vene liikkui koko ajan edestakaisin ja ylös alas tuulesta ja svellistä johtuen. Yritin kysyä ponttoonilaitureista, joita satamassa oli ja joissa oli myös lipuista päätellen vierasveneitä. Siitä ei tullut tolkkua koska sataman vartija ei osannut sanaakaan englantia enkä minä tarvittavia sanoja espanjaa.

Kävin kaupungissa ja totesin paikaan taas erilaiseksi ja pieneksi. Oli kuitenkin asemakaavaksi asti katuja ja mukavan näköisiä pieniä taloja. Oli useita ravintoloita ja marketti. Pensionaatteja oli runsaasti. Kaupungin uimaranta oli jälleen sataman pohjukassa ja vesi erittäin kirkasta.

Illalla kävin syömässä ravintolassa, josta ei näkynyt merta. Comeran kokemuksesta viisastuneena kiersin tutkimassa lähes kaikki paikan ruokapaikkojen listat. Päädyin marineron suosittelemaan ravintola Juaniin. Kala-ateria peto lajisesta tuoreesta kalasta, perunoita ja iso salaatti sekä kahvi ja juomat yhteensä 21,00 euroa.

Palattuani sain suurelta Itala Salvamento Tenerife nimiseltä pelastusalukselta ison pyöreän pallolepparin, jolla sain veneen melkein kokonaan irti kumipalkeista. Olivat nähneet puuhailuni köysien ja leppareiden kanssa ja tuumineet, että ko leppari helpottaisi huomattavasti hankalaa tilannetta. Olisi antanut toisenkin, mutta ne olivat kaikki käytössä. Alus oli ainakin 30 m pitkä todellinen valtameripelastusalus, jolla voi mennä pelastustehtäviin kaikissa olosuhteissa.

27.3. la, 151 matkapäivä, Restinga – Santa Cruz De La Palma, 90 M

Lahjoitus

Nukuin hyvin vaikka vene nyki ja vinkui laiturin kumipalkkeihin osuessaan ikävästi.

Aamulla pelastusalus teki lähtöä, mutta oli unohtaa minulle lainatun ison lepparin.

Kiireellä tarjosin lepparia kiittäen lainasta. Ilmoittivat, että pidä se, ei tarvitse palauttaa. Hyväksyin lahjoituksen kiitoksella. Päätin luovuttaa sen laivan kotisatamassa, jonka arvelin Santa Cruz Tenerifeksi, koska muistelen nähneeni sen siellä tai Las Palmasissa.

Nähtävyyksiä

Aivan sataman vieressä oli Vivero niminen matkailunähtävyys. Pieni luola laavakivikerroksen keskellä ja sen pohjalla vettä, jossa uiskenteli kaloja. Ei oikein sykähdyttänyt, elleivät kalat olleet reliktejä, josta asiasta en saanut selkoa, koska viereisestä rakennuksesta, joka selvästi kuului kokonaisuuteen ilmoitettiin, että matkailupiste on suljettu. Taisi olla siestan aika.

Sitten suuntasin luonnonsuojelualueella, joka muodostui aikoinaan syntyneestä laavavirrasta sijaiten aivan kaupungin vieressä. Arvelin laavakentän syntyajankohdaksi 250 v sitten samoihin aikoihin kuin Lanzarotelle oli tapahtunut suuret purkaukset.

Alueella oli sekä helposti kuljettavaan melko tasaiseksi kovettunutta ja pyöreämuotoista laava-aluetta että jyrkkäsärmäistä ja mahdotonta käveltävää aluetta, jonka kiersin. Rantatörmät 5-10 m korkeina olivat hienoja aaltojen vyöryessä rantaan ja pärskyessä jyrkänteen päällekin. Aallot olivat kaivaneet kaikenlaisia onkaloita rantajyrkänteisiin.

Parin tunnin lenkkeilyn jälkeen palasin veneelle ja tuuliennustetta katseltuani päätin lähteä. Tuulet olivat kevenemässä silloin vallinneesta 20 kts.

Purjehdusta

Klo 15.35 Lähtö Santa Cruz La Palmalle, matkaa n. 90 M, mutta kryssiä eli paljon enemmän purjehdusta. Päätin kiertää Hierron etelän kautta nähdäkseni samalla länsipuolta saaresta.

Tuuli pohjoisen puolelta NNE 15 kts. Tyynellä etelänpuolella, 13 M, työnsin myös koneella.

klo 18.00 olin Hierron läntisimmän niemen majakan kohdalla eli Punta De La Orchillan luona.

Siinä oli hyvin sekalainen aallokko johtuen merivirroista. Aallot olivat kuitenkin pienehköjä eikä vaikeuksia ollut.

Tuuli nousi niemen takaa 20-25 kts tasolle ja aalto kasvoi 2-3 m korkuiseksi heittäen välillä pari ämpärillistä sitlooraankin. Tuulen suunta muuttui edulliseksi. Seilasin pohjoista kohti eli lähes La Palman suuntaan. Nopeutta oli 4,5 – 5,5 kts. Yön pimetessä täysi kuu kohosi kirkkaalle taivaalle, Tätä olin odottanutkin. Ylläni oli tähtitaivas ja perän takana ensimmäistä kertaa matkallani eteläinen tähtitaivas eli keulasuuntima pohjoiseen kohti kotia. Meri ja horisontti näkyivät kuun valossa selvästi. 22.00 aikoihin kävin nukkumaan tunniksi. Herättyäni tuuli alkoi keventyä.

Maanööverejä tehdessä ei sitloorassakaan tarvinnut käyttää otsalamppua.

28.3. su, 152 matkapäivä, Hierro – Santa Cruz Palmalla

00.05 tuuli moinasi eli tyyntyi lähes kokonaan. Aaltoakaan ei enää ollut kuin nimeksi. Mentiin 2-3 kts suuntana luode eli enää en päässyt Palmaa kohti. Keittelin veden ja söin voileipiä ja nautiskelin kahvia. Klo 03.50 käynnistin koneen ja muutin suunnan Palman itäpuolelle kohti Santa Cruzia.

Klo 06.40 alkoi taas tuulla 16-18 kts. Kone stop ja purjehtimaan eli rulla auki. klo 10.40 oli Plaman eteläisin niemi Punta DE Fuengatiente sivulla. Olin tietysti tehnyt jo pari vendaa ja kryssi jatkui. Matkaa Santa Cruziin 17 M.

Klo 12.00 paikkeilla tuuli alkoi taas keventyä ja 14.30 purin 2. reivin ja nostin ison kokonaan ylös.

15.30 matkaa ollessa 2,5 M jäljellä rullasin genuan sisään ja käynnistin koneen. 16.0 oli satamassa, jonne saapuminen oli isojen satamien tapaan hyvin selkeää ja helppoa. Satamaan saapui juuri ennen minua iso risteilyalus. Venestama on erotettu aallonmurtajalla laivasatamasta kuten täällä on yleisesti laivasatamissa tehty. Marinaan tullaan sisään pienestä aukosta.

Satamassa en nähnyt opasteita enkä toimihenkilöitä eikä VHF kutsuuni vastattu. Vastassa laiturilla oli kuitenkin sveitsiläisestä veneestä kaveri, joka neuvoi englanniksi, että kaikki paikat on käytettävissä eli 250 paikasta oli alle 50 käytettyjä ja purkkareita satamassa oli ehkä 15 venettä.

Kiinnitin samaan laituriin sveitsiläisen avustamana ja oli tyytyväinen hyvään tilavaan laituripaikkaan. Tullessani jo huomasin satamarakennusten olevan kesken.

Matkaa oli trippiin kertynyt 96,90 M. ja aikaa kului melko tasan 24 tuntia jonka aikana nukuin pari kolme tuntia. Matkalla näin ensimmäisen veneen tai laivan vasta Palmana eteläisen niemen luona.

Satamatoimisto oli kiinni, mutta kontissa oleva suihku oli käytettävissä.

Jälkeeni tuli kaksi ruotsalaista venettä satamaan.

2010-03-16T11:57:00.000-07:00

2010-03-16T11:50:00.000-07:00

4.3. to 127 matkapäivä

Aamulla satamatoimistossa ei ollut mitään ongelmia ja marinero lähti näyttämään paikkaa ja avusti veneen kiinnittämisessä. Oli ensimmäistä kertaa tällä matkalla satamassa, jossa perä tai keula kiinnitetään pohjasta nostettaviin ns. ankkuriköysiin. Edestä ne ovat tietenkin laiturin reunassa kiinni ja siitä aletaan käsin kelata veneen perää kohti. Hyvä toimiva systeemi ja antaa tilaa manöövereille tullessa ja lähtiessä.

Minulle marinero karjui laiturilta espanjaksi, että vedä tiukemmalle. Ilmoitin hänelle, että köysi on pystysuorassa ja paino tulee veneeseen tai köysi katkeaa, jos vielä kiskon lisää. Hyvin Kristiina II saatiin pilttuuseensa. Huomasin vasta nyt, että vieressäni oli suomalainen Bonne Chance.

Kävin suihkussa ja kaupassa ja kirjoitin blogia. Siinä meni taas yksi päivä.

5.3. pe 128 matkapäivä

Aamulla kipaisin nettikahvilaan ja sain langattoman nettiyhteyden, joka toimi hyvin, joten blogi tuli päivitettyä, mutta kuvien siirtämiseen meni melkoisesti aikaa. En osaa vielä käyttää pakkausohjelmaa, jonka poikani asensi läppäriini joululoman aikana.

Veneellä suoritin super suursiivouksen. Pesin kaikki muut paikat. paitsi pilssin, joka on ollut rutikuiva siitä lähtien, kun keskitin tarmoa ja sikaa maston juureen johtojen läpivienteihin ja mastonjalan ympärille. Sieltä se kumminkin oli uuden maston asennuksen jälkeen jäänyt vuotamaan.

Homeongelmaa ei ole esiintynyt joulukuun 9 päivän 09 jälkeen, jolloin pesin veneen sisältä kunnolla jättäessäni sen Portimaoon matkatessani jouluksi eli kuukaudeksi kotiin.

Veneen tekniikka on myös toiminut kiitettävästi, paitsi reiviköydet, jotka kuluvat poikki aivan liian lyhyessä ajassa. Toinen jo lokakuun 17 päivän jälkeen. Vaihdan nyt uuden ja paremman.

Illalla Bonne Chancen miehistö, kippari Markku ja hänen vieraanaan ollut Kari istuskelivat Kristiina II salongissa. Juteltiin menneitä ja tulevia. Suomi on niin pieni maa, että samanikäisillä Helsingissä asuneilla on paljon yhteisiä muistoja paikoista ja elämästä, niin kuin myös, jos työurat vähänkään liippaavat toisiaan. Käytiin sitten myös tansseissa oikein siistissä vanhojen tanssipaikassa.

6.3. la 129 matkapäivä

Sää oli aamulla epävakaista ja sateenuhka oli ilmeinen. Bonne Chancen kippari, Markku on pähkäillyt useampana aamuna sopivaa kannen maalaussäätä. Ei tullut tänäänkään. Jouduin paikkaamaan eilistä blogia kuvien osalta. Yli puolet kuvista olivat jäänet matkalle.

Iltapäivällä kävin viereisellä uimarannalla uimassa.

Ennen unia kuuntelin Tervon Koljattia äänikirjana toista kertaa. Ja taas nauratti.

7.3. su 130 matkapäivä

Sää oli edelleen epävakaista. Koska Markku ei voinut aloittaa maalausta päätettiin tehdä pieni kaupunkikierros kävellen ja samalla vähän shoppailla. Isommat marketit olivat kiinni, joen ostokset tehtiin kivijalkakaupoista, vähän korkeampaan hintaan. Mutta olivathan pienet yrittäjäkauppiaat tulleet meitä asiakkaita palvelemaan sunnuntaina. Marketeille ne ei taida arkena pärjätä.

Iltapäivällä kävin marinan toisella puolella katsomassa 120 jalkaista tai suurempaa yksimastoista purjevenettä. Se oli suurin slooppi. mitä tähän elämämänvaiheeseen olen nähnyt. Valtavan kokoinen

ja aivan kuin juuri pakasta otettu, Cindarelle, kotisatamana Georg Town, Jamaikalta, luulisin.

Sitten soutelin jollalla viereiseen laituriin, jossa oli kolmas suomalaisvene Merilyn. Kippari oli paikalla ja sain tilaisuuden kysellä Las Palmasin kaupoista ja nähtävyyksistä ja kalastuksestakin juteltiin sekä tietenkin purjehtimisesta Atlantilla. Merilyn oli ollut jo 7 vuotta Las Palmasissa ja kierrellyt Kanarian saaria. Sain hyvää tietoa ja riittävästi. Meillä olisi riittänyt juttua loputtomasti.

Toisten suomalaisten tapaaminen ja keskustelut heidän kanssaan ovat tällaisen matkailun suolaa.

Illalla kirjoittelin KPS:n julkaisuun tulevaa juttua matkastani.

8.3. ma 131 matkapäivä

Aamu valkeni puolipilvisenä, mutta kohtalaisen lämpimänä. Aamulla hoidin pyykinpesun ja kuivasin rummulla. Se vei puolitoista tuntia. Sitten kävin suihkussa.

Päivällä pilvet hävisivät ja ilma lämpeni olennaisesti.

Tartuin pyykin jälkeen toiseen toimeen, joka oli jo joitakin aikoja muistuttanut mielessäni tekemättömyydestä. Putsasin ja vaihdoin polttoainejärjestelmään suodattimen. Siis kaksi puhdistettiin ja yksi vaihdettiin. Likaa oli hirvittävästi. Ihme, että kone oli yleensä käynyt, vaikkei jaksanutkaan pyöriä täysillä kierroksilla. Syy oli polttoaineen saannin puutteessa, jota olin kyllä epäillytkin. Markku helppasi koneen ilmauksessa, joka on todella yksinkertaista automaattisen ilmausjärjestelmän johdosta.

9.3. ti 132 matkapäivä

Aamulla kävin respassa maksamassa 11.3. asti laituripaikan. Päivällä kiertelin venetarvikeliikkeitä kyselemässä, AISI järjestelmästä, manuaalisesta ankkurivinssistä, kalastustarvikkeista ja Kanarian saarten cruising oppaasta. Kirjan ostin, muu jäi selvittelyn asteelle.

Iltapäivällä kävelin kaupungilla ristiin rastiin etsimässä postikorttikauppaa. En löytänyt ensimmäistäkään.

10.3. ke 133 matkapäivä

Aamusta päätellen tulossa on lämmin päivä. Yritin lähettää iridium puhelimella e-mailiä. Ei onnistunut.

Päivällä käveltiin Markun kanssa kaupunkikierros. Kolibrissa oluella, Canterasin rantamaisemissa pizalla Telepiza nimisessä paikassa, jossa sai 3,00 eurolla syötävän pizan. Paluumatkalla tultiin Espanjan plazan kautta, jossa on varsinainen ravintoloiden keskittymä ja useita postikortteja myyviä kioskeja. Ostin kortit ja merkit. Kyseinen aukio on näkemisen arvoinen puistoineen ja muine nähtävyyksineen.

Iltapäivällä kävin lähirannalla uimassa.

11.3. to 134 matkapäivä

Aamusää oli kaunis, lämmin ja tuuleton. Postitin kortit. Internet ei toiminut sailorbaarin edustalla

eikä paikka auennut vasta kun 10.00. Olin aikaisessa.

Palasin suihkun kautta veneelle ja aloin puuhailla lähtövalmisteluja Gran Canarian eteläosaan, jossa on useita satamia 5-10 NM etäisyydellä toisistaan, Pasito Blanco ensimmäisenä. Siitä mainittiin ostamassani oppaassa, että se on kallein 24 euroa/ vrk, mutta hyvät korjauspalvelut ja turvallinen.

Lisäksi Arquineguin, kalastajakylän satama ja Puerto Rico ja Puerto Mocan alle 5 NM etäisyydellä toisistaan. Matkaa Pasito Blancoon kartasta suoraan mitattuna n. 32 NM ja n. 45 Mocaniin.

Irrotin köydet juotuamme Markun kanssa lähtökahvit klo 12.00. ajettuani ulos marinasta aloin nostella purjeita. Tuuli oli alle 10 kts SSE eli lähes vastaista. Seilasin leppoisasti ja etsin kalavehkeisiin kaksi vapaa tarvittavat osat ja varusteet. Panin molemmat vavat perään, toisessa isommassa mustekala tai vastaava isolla painolla ja toisessa normaalilla kiintokelalla ja 15 kg punotulla siimalla varustetusssa Rapalan sukeltava silakan värinen vaappu.

Saavuttuani lentokentän tienoille aloin odotella tuulen kovenemista, mikä oppaan mukaan näillä paikkeilla yleensä tapahtuu. Niin myös nyt tuuli koveni olennaisesti yli 20 kts ja kääntyi pohjoiseen eli täysin takatuuleksi. Kelasin myös pikavauhtia kalastusvehkeet pois. Aallokon alkaessa kasvaa ja

tuulen voimistuessa jouduin pitämään perää tai käyttämään pilottia Lulun lisäksi. En ole vielä löytänyt turvallista säätöä ilman vahinkojiipin pelkoa tuuliperäsimen käytössä täysmyötäisillä.

Jos säädän jiippivaaran pois vene koukkii kovemmissa puuskissa turhan voimakkaasti tuuleen.

2 tunnin kuluttua klo 18.45 tuuli loppui ja loppumatka meni koneajoksi.

Saavuin Pasito Blancon satamaan 19.45 pimeän laskeuduttua, mutta marinaan oli helppo löytää ja ajaa sisään varsinkin tyynessä. Respan odotuslaituri löytyi myös ja sinne tuli VHF :llä tekemäni saapumisilmoituksen perusteella vastaanottaja avustamaan kiinnittymisessä epämiellyttävään kiinteään betonilaituriin, jossa odotettiin aamua ja officen avautumista. Vuorovesivaihtelu on onneksi vain noin 1,5 m, mutta se on kuitenkin huomioitava köysiä kiristellessä. Lisäksi oli jonkunmoinen svelli, joka jauhoi koko ajan ja nyki kiinnitysköysiä.

Matkaa oli kertynyt lokin trippiin 39,00 NM.

12.3. pe 135 matkapäivä

Yöllä heräsin tarkastelemaan köysiä klo 4.00, jolloin saapui toinenkin vene vastaanottolaituriin ja heillekin oli vastaanottaja rannalla.

Aamulla ei respassa ollut ongelmia. WIFI 5,00 /päivältä. Oli taas kiskurihinta, mutta muuten marinassa oli normaalit hinnat vähän alle 20,00 euroa vrk sisältäen suihkun, mutta ei vettä ja sähköä. Sain ne kuitenkin kaupan päällä ilmoittaessani olevani vain muutaman päivän.

Lähdin sitten etsiskelemään kauppaa ja baaria tai ravintolaa. Vajaan kilometrin päässä näkyi turistikylä Maspalmasin niemellä. Kävelin ensin rantaan, sitten mäen yli Golf kentän alueelle, jossa oli isot hiekka-alueet väylien keskellä. Saavuttuani toiselle puolelle mäkeä ja kenttää olin aivan turistikylän vieressä. Ainoastaan 2.5 m korkea rauta-aita piikkipäisillä nuolilla erotti minut tavoitteestani. Sattumoisiin paikalla oli kenttähenkilökuntaan kuuluva, jolta kyselin kuinka pääsen kohteeseeni. Palaamalla takaisin ja kiertämällä koko kenttäalue kuului vastaus eli yhteensä 5 km uusi lenkki helteisenä päivänä. Palasin veneelle ja kävin lähikaupassa, joka oli kohtuullisen hyvin varustettu, vaikka ei liha- tai kalatiskiä ollutkaan. Itse kylässä ei ollut mitään virikettä vierasveneilijälle, paitsi joitakin kymmeniä huviloita ja muuta asutusta sekä pieni uimaranta. Kaveri respassa ilmoittikin, että tarvitsen joko taksia tai vuokrata auton. Hän järjestää tarvittaessa. Sen uskoin nyt todeksi.

Tulihan lenkkeiltyä ja katseltua maisemia.

13.3. la 136 matkapäivä

Aamu oli jälleen kaunis ja kevyttuulinen.

Puhdistin tutkan maston alkavasta ruosteesta venevahalla, toinen kerta tällä matkalla. Vaha toimii hyvin.

Klo 11.45 irrotin köydet ja lähdin Puerto Ricoon ilman avustajia. Viereisessä veneessä oli kylläkin väkeä, mutta katselivat päältä lähtöäni. Huikkasin holat ja poistuin mallikkaasti. Ajoin koneella vastaiseen pienessä aallokossa ja ihmettelin, kuinka marinassa oli koko ajan svelli, joka nyki kiinnitysköysiä ärsyttävästi. Puolimatkan jälkeen tuuli oli kääntynyt sivulle ja avasin genuan, mutta en viitsinyt nostaa isoa 3,5 mailin matkalle. Saavuin Puerto Ricoon klo 13.10, matkaa 7.2 NM ja sain respasta paikan ja apua sen löytämiseen. Puerto Rico on jyrkkärinteisen lahdenpoukaman kainalossa, rakennettu pääasiassa rinteille, koska tasamaata on niukalti venesatamien ja uimarannan ympärillä.

Satamassa on hyvä suoja kaikilta tuulilta eikä svelliäkään nyt ole, joten hyvä paikka seilorille.

Valitettavasti internettiä ei ole laitureille eikä toimistossa vierailijoille.

Rantakahviloista löytyy kyllä. Sekin on hyvä.

14.3. su 137 matkapäivä

Yö oli rauhallinen, ei svelliä eikä muutakaan häiriötä. Päivä meni paistatellessa. Varjossa lämpötila on + 26 C. Vähän myös snorklailin aallonmurtajan kupeessa. Siellä oli jotakin parvia pieniä kauniin vihreitä kaloja ja useita 5-10 kalan parvia särjen kokoisia ja vähän näköisiäkin kaloja ja yksi taskurapu kiipeämässä kiven kuvetta.

Kävin lähimarketissa ja ostin viereisestä kioskista Iltasanomat 13-14.3.

Loppuilta meni siihen perehtyessä.

15.3. ma 138 matkapäivä

Kaunis ja täysin tyyni aamu. Lämpötila oli noin +20 C.

Tuuliennuste oli NE alle 10 kts.

09.45 lähdin Tenerifelle Santa Cruziin koneella puskien peinessä vasta-aallokossa ja täysvastaisessa tuulessa. Huomaa ero 180 astetta ennusteeseen. Täälläpäin Gran Canariaa ennusteilla ei ole merkitystä, koska tuulet pyörivät vuorten ja maan lämpenemisen johdosta.

11.10 nostin ison, avasin genuan ja sammutin koneen. Tuuli oli kääntynyt jo sen verran itään, että purjeet vetivät hyvin tosin tiukkaa vastaista tuulimittari ja vindeksi viiksessä.

12.00 paikkeilla ohitin Gran Canarian läntisimmän niemen Capo Descojanadon ja tuuli voimistui selvästi puhaltaen alas vuorilta 20-28 kts voimalla. Aallokko oli myös kasvanut 2 m korkeaksi vanhaksi mainingiksi, koska se vyöryi nyt pohjoisesta ja osin pohjoiskoillisesta, mutta ei ollut vaikeaa purjehtia. Tunnin päästä tuuli jälleen keveni 10 kts pintaan ja kääntyi hieman lisää itään helpottaen porjehtimista. Aalto tuli nyt myös enemmän sivulta.

Samoihin aikoihin pilvet ja usva mereltä hävisivät ja Teijden huippu ilmestyi näkyviin. Uskomaton näkymä, koska näytti siltä, että vuori on tuossa vieressä ehkä 15 Nm, kun tosiasiassa matkaa oli 40 NM paikkeilla. Teijden korkeus on 3717 m merenpinnasta, josta sitä katselin. En ole ennen nähnyt vastaavaa, vaikka olen Euroopan korkeimmat huiput nähnyt. Huipulla näkyi vielä lunta pohjoispuolella. Myös Gran Canarian puolen maisemat ovat länsipuolella saarta jylhemmät kuin itäpuollella.

14.55 matkaa oli jäljellä 28,5 NM. Ole selvää, etten ehdi valoisan aikaan satamaan, mutten ollut sitä yrittänytkään. Tiesin sataman isoksi, jolloin myös lähestymisvalot ja sataman valaistus ovat kunnolliset eikä ongelmia satamaan sisään ajossa olisi.

18.10 tuuli loppui ja ajoin koneelle loppumatkan n. 16 NM. Vasta 2 mailia ennen satamaa erotin kunnolla sisäänajovalot kaikista rannalla olleiden liikennevalojen, autojen jarruvalojen ja mainosvalojen seasta. Satama sijaitsee aivan Santa Cruzin keskustassa. Reitti perille löytyi hyvin vaikken saanutkaan vastausta pariin VHF kutsuuni eikä marinan puolella ollut mitään opasteita vierasveneille mm. odotuslaiturista tai repasta/ toimistosta.

21.00 Olin perillä. Ensimmäisenä oli pitkä lähes tyhjä ponttoonilaituri pitkillä pistokkailla, joten siihen. Laiturissa oli vain 70-80 jalkainen clipper slooppi Chalenger Suothamptonista. Näin saman veneen viimeksi viikko sitten Las Palmasissa telakalla.

Matkaa oli kertynyt lokin trippiin 60,77 NM ja GPS:n mukaan 52 NM. GPS:n tulos vastaa kartalta mitattua matkaa tarkalleen. Marina oli erittäin rauhallinen. Vuorovesi tai minkäänlainen aallokko eivät heilutelleet venettä. Oli mukava painua pehkuihin hyvin onnistuneen ja mieleenpainuvan matkapäivän jälkeen.

2010-03-06T04:12:00.000-08:00

2010-03-06T03:53:00.000-08:00

2010-03-06T03:45:00.000-08:00

16.02. ti 111 matkapäivä

Aamulla herääminen oli miellyttävää, koska oli pitkät kunnon unet, 12 t, takana.

Sää oli kaunis + 20 C lämpöä ja aurinko paistatteli pilvien lomasta. Aamulla ei ollut kovaa tuulta, mutta 20 kts kuitenkin suunnasta SW.

Aamupalan jälkeen aloin valmistella maihin menoa purkamalla jollan paketistaan ja pumppaamalla sen käyttökuntoon. Tuuli oli taas yltynyt puhaltaen ikäviä puuskia yli lähes 30 kts. Kaikki piti sitoa jotenkin kannella jollaa kunnostaessa, ettei puuska veisi tavaraa mereen, itse jollakin, joka alkoi täyttyessään nousta ilmaan.

Kun kaikki oli valmista ja jolla veneen perässä, tapahtui se, mitä vähiten odotin ja kaipasin. Ankkuri alkoi luistaa. Pito hävisi kokonaan. Käynnistin koneen, jottaa venettä pystyy hallitsemaan, jos tuuli alkaa kuljettaa kohti lähinnä melko lähellä takana olevaa moottorivenettä. Toinen ankkuri, joka oli veneen perässä lähes pystysuorassa, tarttui johonkin kiinni. Annoin vähän lisää köyttä ja pistin sen keulaan kiinni. Mitäs nyt ? Olin melko lähellä takana olevaa venettä. Ehkä 5 m erotti Kristiina II:n perässä olevasta jollasta takana olevan poijuköysiin. joita oli kaksi hieman sivusuuntiin veneen keulasta. Seurasin tilannetta jonkun minuutin. Pysytäänkö tässä, vai valutaanko sittenkin pikkuhiljaa taaksepäin. Ei pysytty täysin paikallaan. Päätin nostaa molemmat ankkurit ja keksi jotain muuta. Kaksi vaihtoehtoa oli, lähteä Puerto Caleroon tosi kovaan vasta-aallokkoon, tosin vain 10 NM tai mennä laiturin kivilaiturin kupeeseen.

Ankkurien nostosta tuli varsinainen taistelu. Selkään sattui kova rempominen. Työnsin koneella hiljaa eteenpäin ja vedin isompaa levyankkuria, jossa oli myös 7 m kettinkiä ylös. Välillä piti käydä ottamassa vetoa pois ja ohjaamassa venettä oikeaan suuntaan, koska puuskainen tuuli lähti viemään hyvin nopeasti keulaa eikä sitäkäsivoimin pitänyt mikään paikallaan. Kolmannella tai neljännellä yrittämällä sain ankkurin niin ylös, että näin sen olevan kiinni jossain köysivyyhdissä. Enempää se ei tullut ylös, 2 m jäi puuttumaan. Sain jatkovartisella puoshaalla nyittyä köyden kerrallaan ankkurin levyjen yli ja lopulta koko ankkurin vapaaksi. Aikaa oli mennyt jo kaksi tuntia siitä, kun ankkuri alkoi luistaa. Toinen ankkuri oli vielä jumissa. Se oli 12 kg iso naara, jossa oli vain köysi. Yritin nostaa ja irroittaa sitä ajamalla eteen sivuille ja taakse. Konsteja olisi ollut, jos veneessä olisi ollut toinen henkilö ruorin takana, mutta kun ei ollut, kuin yksi invaliidi. Päätin tehdä vielä kaksi yritystä ja sitten katkaisen köyden. Näin vilaukselta, että ankkuri oli jonkun pohjassa olevan poijuköyden alla. Vettä paikassa oli alavedellä alle 4 m. Ankkuri nousi, ehkä metrin tai puolitoista ja stoppasi siihen. Sivusuunnassa se liikkui jonkun metrin. Taas, jos olisi ollut veneessä kaveri olisin sukeltanut ja irroittanut ankkurin, mutta nyt ei veneestä tietenkään voinut mihinkään lähteä. Katkaisin oman ankkuriköyteni. Sinne jäi ankkuri, mutta en oikeastaan ollut koskaan ollut erityisen ihastunut siihen. Yksi etu kyllä oli se, että pakkaaminen punkan alle oli kätevää, koska ankkuri meni piennen tilaan lavat varressa.

Irrotettuani ankkurit ajelin yhden naapurissa olevan veneen vierestä, josta ankkurointivaikeuteni havainnut kaveri, joka puhui vain espanjaa j jonkun sanan englantia, kehotti minua ottamaan yhden vapaan poijun. Hän tiesi sen omistajan olevan joitakin päivä poissa. Poijussa ollut vene oli isompi kuin minun, joten se kestää varmasti. Kiitin tiedosta. Kävin kivilaiturin vieressä ja totesin siinä olevan yhden välin johon voisin hätätilanteessa kiinnittyä. Menin kuintenkin katsomaan poijua ja selvittämään, minkälainen kiinnittyminen olisi. Itse merkkipoijussa ei ollut lenkkiä. Siinä oli vesiletkun kiinnittämisvehkeet. Vedessä oli lepuuttaja ja siitä roikkui pienessä köydessä isompi köysilenkki. Kiinnittyminen piti saada siihen, joko nostamalla se veneen pollariin tai laitamalla poijuhaka köysilenkkiin. Laitoin poijuhakaan köyden ja koukkasin poijuhaan köysilenkkiin.

Tuulenpuuskat olivat jo yli 30 kts ja vene liiraili poijussa puolelta toiselle, mutta pysyi paikallaan. Huokasin helpotuksesta. Iltapäivällä kävin selvittelemässä ponttoonilaiturissa olevasta ranskalaisveneestä sataman palveluja. Englantia puhuvan tyttären ja veneessä olleiden muiden henkilöiden kanssa selvittelyn tuloksena sain tietää, että palvelut ovat minimi. Yksi suihku, jos pääsee maihin ja takaisin ja löytää satamavahdin ja yksi WC ei muuta. Ankkurointimaksua ei ole. Jollalaituria tai muutakaan niille tarkoitettua paikkaa ei ollut. Jotkut näyttivät suotavan kaupungin puolelle lahtea ja kiipeävän kivikkoreunasta ylös kadulla. Nousuveden aikana, ilmeisesti onnistuu. Sopii toivoa, ettei jollaa varasteta. Toisen tuovat jollan ponttoonilaituriin, jossa on veneiden välissä sen verran tilaa, että muutama jolla mahtuu. Sitten pitää päästä lukitusta portista ulos ja takaisin tullessaan sisään.

Minulle avasi portin ko ranskalaisveneen kippari. Satamavahti löytyi toimistostaan 4x5 m valkoinen kivikoppi. Ostin 2 kertaa suihkun yht. 2 euroa ja sain avaimen toiseen valkoiseen kivikoppiin. Satamavahti lupasi olla paikalla klo 21.00, kun palaan kaupungilta syömästä ja päästää minut portista laiturille. Porttiin ei saanut avainta, koska ei ollut venettä laiturissa. Englannilla pärjättiin tässä keskustelussa.

Palatessani kaikki sujui ongelmitta. Sain nukkua rauhassa veneen ollessa tukevasti poijussa. Selkävaiva vaati lääkitystä. Otin veneapteekista särkylääkkeen.

17.2. ke 112 matkapäivä

Aamulla on lämmin kostea sää, lämpötila +25 C, sprayhoodin alla + 30 C, joka oli yksi tämän Atlantin purjehduksen tavoitteita. Taivas on harsomaisen pilvipeiton verhoama. Sain viereisen veneen kipparilta Joselta tiedon, että poijun omistaja taitaa olla tulossa. Irotan Kristiina II:sen ja ajelen laiturin viereen. Koska on lähes tyyntä. laitan veneen kiinni kivilaituriin aikaisemmin katsomaani kohtaan. Homma sujui hyvin ilman ongelmia. Köysiin jonkun verran löysää, niin on pari tuntia aikaa käydä marketissa. Palatessani vesi olikin noussut eikä laskenut, mutta ei paljoa. Katselin lahdelle ja totesin, että käyttämäni poiju olikin vapaana, joten päätin siirtyä siihen yöksi, mikä olikin hyvä ratkaisu. Kävin ensin uimassa ensimmäistä kertaa Kotkasta lähdön jälkeen 15.8.09 ja Atlantissa eikä vesi edes ollut kylmää. Kävin myös suihkussa. Kaikki oli vaivatonta, koska laiturista pääsi suoraan maihin.

Illemmalla alkoi tuulla ukkoskuro ja melkein 30 kts tuulta jo ennen kuin ehdin poijuun. Olin tukevasti kivilaiturissa. Saateen hellittäessä lähdin poijuun. Neljännellä yrittämällä sain siepattua köysilenkin merestä ja veneen kiinni. Taas viimetipassa, koska pimeys tulee niin nopeasti. Kaikki on siis hyvin ensi yöksi.

18.2. to 113 matkapäivä

Heräsin puolen yön aikaan hirveään tuulen vinkunaan ja salamointiin. Oli noussut ukkosmyrsky. Ankkurilahti oli aalloilta suojassa, mutta tuulelta ei. Vettä ja rakeita satoi vaakasuoraan. Puuskissa tuuli oli 35 kts luokkaa. Seurailin tilannetta jonkun aikaa. Kun edellinen kuuro oli ohi, jonkun ajan kuluttua iski uusi entistä kovempi. Palasin punkkaan takaisin ja nukahdin. Aamuyöstä heräsin jälleen. Keli oli samanlaista, ellei pahempaa. Puuskat nousi 40 kts ja salamoi ympäri taivasta, mutta salamat eivät iskeneet maihin. Valot sammuivat satamasta ja osasta kaupunkia. Hälytysajoneuvojen sireenit vonkuivat puolipimeässä kaupungissa. Tunnelma oli melkoisen infernaalinen. Sitten tuli piste ii:n päälle. Sataman kovaäänisistä kuului: Attentsion, attentsion, espanjaa, josta ymmärsin jotenkin myrskyn, ja lopuksi por favor. Eikä kauaa kestänyt, kun entistä voimakkaampi kuuro iski lahdelle. Suurin piirtein kaikki vesi, mitä näkyi, lensi vaakasuoraan ja tuuli ulvoi rajusti ja salamoi. Joku valvontayksikkö valaisi rannalta ankkurilahden valonheittimellä todeten kaikkien veneiden pysyneen kiinni. Painuin taas punkkaan. Olipa keliä. Sen jos olisi merellä kohdannut.

Aamulla ukkosrintama oli ohi. Tuuli raastoi vielä veneitä 20-30 kts voimalla.

Ilman lämpötila oli pudonnut + 16 C asteeseen, mutta auringon paistaessa pilvien lomasta, tuntui aika lämpimältä.

Vene kallisteli vieläkin puuskissa ja sadekuurot piiskasivat veden pintaa. No hyvä suolavesi ainakin liukenee veneen kansirakenteista, sitloorasta ja osittain köysistä. Ilmapuntarini oli jämähtänyt 998 lukemiin jo 5:s päivä. 11.30 kirjasin tuulen lukemiksi puuskissa 40 kts. Eipä meinaa hellittää. 14.30 uusi tuulennopeus yli 50 kts. 15.40 Puuskat riuhtovat veneitä poijuissa ja ankkureissa edelleen 40 kts.

17.00 jälkeen alkaa myrsky hellittää. Enää ei tule puuskia eikä rajuja sadekuuroja. Aurinko ilmestyy pilvien välistä.

Lisäsin kannuista polttoainetta tankkiin 20 l ja latasin koneella 2 tuntia. Myöhemmin illalla keli oli täysin rauhoittunut. Veneistä ei päässyt vuorokauteen maihin huonon sään vuoksi.

19.2. pe 114 matkapäivä

Aamusää, kaunista, lämmintä ja lähes tuuletonta.

08.55 Lähden heti aamupalan jälkeen etelään marina Puerto Caleroon n. 10 nm matkaa. Ajelen kevyessä tuulessa koneella matkan ja klo 11.00 olen perillä ja kiinnityn respan ponttooniin, joka on hyvin tuulen suojassa. Satamassa oli isoja jahteja ja kaikki palvelut, hinta 25 euroa päivä. WIFI on ponttooneissa vapaasti käytettävissä. Skypeteltiin vaimon kanssa ja katselin Suomen uutisia netistä.

20.2. la 115 matkapäivä

Satamapäivä. Kiersin koko hotellialueen rinteen. Vihreää on yllättävän paljon, jopa vuorelle nousevat niityt ovat osin vihreitä. Myöhemmin kuulin, että runsaiden sateiden johdosta vihreää on luonnossa paljon enemmän kuin tavallisesti. Laitoin sapuskan veneessä. Pottuja ja villisikaa sekä salaattia.

21.2. su 116 matkapäivä

Selkä oli aamulla erittäin kipeä. Sää oli harmaa ja aika tuulinen. Purjehtijatkaan eivät tehneet ulos rataa. Poijuvene kävi katsomassa ja palasi poijuineen. Iso rippi isolla moottorilla. Rannalla oli 30 kpl J 80 veneitä. Kikrjoittelin blokia ja päivitin tekstit. Siinä 6 tuntia vierähti.

22.2. ma 117 matkapäivä

Olin päättänyt lähteä Play Blankan marina Rubikoniin tänään.

Aamulla oli oikein miellyttävä sää. Olin ostanut sukellusvehkeitä, maskin, snorkkelin ja räpylät. Sukelsin katsomaan pohjaa. Potkuri oli ok, vaikka likainen samoin pohja.

Totesin pohjassa selvän kolon antureiden etupuolella seurauksena johonkin törmäämisestä merellä pari sataa mailia ennen Landzarotea. Lokipyörä oli melkein puhdas ja pyöri hyvin. Tankkasin polttoainetankin ja varakanisterit täyteen 43 l yhteensä. Hinta reilusti alle euron litra, vaikka ostin kalliista paikasta.

Laiturimaksu 69,00 kolmelta päivältä.

13.30 lähdin ja nostin täydet seilit. Tuuli keveni koko ajan ja loppumatkasta ajoin koneella pakaten purjeet.

17.05 olin perillä marina Rubiconissa, joka oli suuri paikka. Matkaa olin tehnyt 11,5 nm. Päivä oli kaunis ja tuuli kevyt. Purjehdus oli mukavaa hidasta etenemistä ja kryssiä tietenkin. Respassa kaikki sujui hyvin ilman ongelmia. Myös WIFI ponttooneihin toimi. Respasta tuli kaveri helppimään kiinnittymistä ponttooniin. Taas hyvää palvelua.

Maisemaltaan Rubicon on paljon mukavampi kuin Puerto Calero oli. Ponttoonien välit ovat riittävän suuret eikä manöövereissä ole ongelmia ahtauden takia.

Ilta meni ympäristöön tutustuessa. Sieltä löytyi kaikki maailman ravintolat Little Italiasta itämaisiin, mutta intialaista en huomannut. Kävin marketin pizzeriassa ja söin hyvän pizzan 7,50 ja iso olut 2,00. Siihen ei aivan näkyneet mastot, joka tarkoitti yht. 3,00 euroa.

23.02. ti 118 matkapäivä

Tarkastin aamulla suihkun ja totesin erittäin siistiksi ja lähellä olevaksi. Muutkin palvelut olivat lähellä. Kaupat, ravintolat, telakka ym.

Kävin telakalla kyselemässä noston ja pohjan pesun hintoja, 200,00 €. Tilasin noston huomiseksi.

Iltapäivällä kävin jollalla soutamalla uimarannalla, joka on puolen mailin päässä. Tyyni ilma, mutta svelli rullasi rantaan melkoisella voimalla. Veden lämpötila oli noin 20 C. Harjoittelin snorklausta. Nenän sulkevalla maskilla se oli minulle aluksi erittäin hankalaa. Snorkkelissa on venttiili josta puhalletaan ilma ulos. Sitten otin räpylät mukaan kuvaan. Laitoin ne rannalla jalkoihin ja aloin läpsytellä kohti uimasyvyistä vettä. Itseäkin alkoi naurattaa, kun kaavin lapiollisia hiekkaa räpylöiden lavoilla eikä kävely ottanut onnistuakseen. Koko ajan sai pelätä, että rantaan vyöryvä aalto tekee lopullisesti selvää yrityksestäni päästä riittävän syvälle. Siispä muutin taktiikkaa ja kävelin selkä edellä, mikä oli oikea tekniikka. Hetken päästä olin rähmälläni puolentoista metrin syvyisessä tyrskynä vyöryvissä aalloissa. Pääsin jotenkin tolpilleni maski ja snorkkeli kaulassa. Ja rannalla on hauskaa. Korjailin kamppeet snorklauskuntoon.

Sitten sukellus syvään veteen ja menoksi kuin delfiini. Räpylöillä uidessa pää painui veden alle ja hetken päästä vetelin vettä nenään. Uiminen loppui siihen, mutta veden polkeminen ei ollut onnistuakseen, joten pysyttelin pinnalla käsiliikkeillä. Onneksi vesi kantaa paljon paremmin kuin Suomenlahdessa. Rintauintikin oli hankalaa, mutta selkäuinti sujui yllättävän hyvin. Totesin, että paras aloittaa harjoittelu yksi kerrallaan periaatteella, ensin maskilla, sitten snorkkelilla ja sitten räpylät ilman mitään muuta.

Parin päivän jälkeen voisin paneutua vedenalaisen maailman ihmeisiin. Muistelin, että pikkupoikana, jolloin viimeksi käytin räpylöitä ja snorklasin , painelimme kuin hainpoikaset vedessä. Totuus on nyt toinen. Pikkuhiljaa pääsin jonkinlaiseen tuntumaan ja näin pohjan ja joitakin pikkukaloja aallonmurtajan kupeessa.

Jolla takaisin lähtökin oli oma huvinsa. Työnnä jolla matalaan veteen. Odota ja pidä lujasti jollaa kun tyrsky menee rantaan ja sitten pakenevan veden kanssa äkkiä merelle, ettei seuraava aalto viskaa takaisin rantahietikolle. Soutelin takaisin veneelle ja lepäsin illan päivään rasituksista toipuakseni.

24.2. ke 119 matkapäivä

Herätyskello vingahti 7.30. Mietiskelin , kuinka hoitelen hommat ja mitä pitää muistaa tarkistaa veneen ollessa ylhäällä. Kuinka menetellään, jos pohjaa on korjattava ? Nukunko seuraavan yön telakoidussa veneessä.

9.30 Nosto sujui ilman ongelmia, vaikka mainingit velloivat vettä myös nostoaltaassa.

Nostoon oli aihetta, pohjassa lähes 2 cm matto ja sinkki akselissa aivan loppu . Potkuri oli jo syöpynyt. Volvon toista kautta vetävä 3- lapainen. Ihmettelin, kun pintakerroksen alta paljastui harmaa maalipinta, joka oli jostain kohdin syöpynyt puhki ja lavoissa oli nuppineulan pään kokoisia syöpymiä. Ei vaikuta hyvältä. Putsasin enkä muuta voinut käytettävissä olevan ajan puitteissa tehdä. Vaihdoin myös uuden sinkin akseliin. Marinero pesi pohjan painepesurilla. Törmäysjälkiä en löytänyt pohjasta. Voisi olla jäänyt liinan alle, mutta ei pantu venettä pukille. Hemppelin Hard racing extra oli kohtuu hyväkuntoista edelleen. Katsoin pohjan uudelleen maalaamisen tarpeettomaksi.

Liinat jättivät veneen kylkiin siniset juovat, jotka marinero hankasi veneen veteen panon jälkeen, sinne päin puhdas tyylillä. Putsasin loput itse ja vahasin 2h työ jollan kanssa, mutta hyvä tuli.

Iltapäivällä kävin uimassa. Räpyläuinti ilman maskia ja snorkkelia alkaa sujua.

Illalla huomasin olleeni liikaa auringossa. Oli punainen kuin keitetty rapu ja hiukan viluinenkin. Nyt tuli ahneen loppu, mietiskelin auringon otosta.

Kävin syömässä lähiravintolassa. Kovahintainen dinneri, johon oli ympätty yksi pizza ilman tilausta alkupaloiksi ja ruoka kierremakarooniksi vaihdettu, kun haluamaani ei ollut. Minulla esitettiin vaihtoannoksen olevan vastaavaa. Koko roska 17,50, jossa oli ainakin puolet liikaa. Eipä paikassa ollut tungostakaan.

25.2. t0 120 matkapäivä.

Aamusää oli kaunis, lämmin ja tyyni. Naapurivene, Nicholsson 36, Emma, miehistönään englantilaiset Roger ja Sarah Thames joen suulta, lähtee Lopos saaren kierrolle. On kuulemma hieno saarin hyvine ankkuripaikkoineen.

Totean, että minun on syytä välttää auringon ottoa. Skypeteltiin vaimon kassa.

Päätin pestä pohjan liinojen kohdalta jollalla ja sukeltamalla sekä hoitaa pois siniset maalit ja vahata kohdat. Pari tuntia vierähti.

Iltapäivällä snorklailin uimarannalla ja näin yllättävän paljon erikokoisia kaloja, suurimmat ehkä 30 cm pienimmät 1 cm. Yritin tullessani ilmoittautua huomiseksi retkelle, jossa tutustutaan Lanzaroten eteläosan tulivuoriin ja vulgaaniseen historiaan. Retki oli täyteen varattu, mutta aamulla selviää, onko tullut peruutuksia. Yritin katsella yle areenasta uutisia ja talviolympilaisia. Kuvayhteys tökki, mutta sain radioselostuksen toimimaan. Kuuntelin yli puolen yön.

26.2. pe 121 matkapäivä

Pääsin mukaan retkelle, joka oli mielenkiintoinen ja paljon nähtävää sisältävä kierros tulivuorialueella.

Kameliratsastustakin saattoi harrastaa.

Illalla nautittiin Emman kippari Rogerin kanssa viinitilan tuotetta retkellä ostamastani pullosta ja juteltiin purjehduksesta ja elämästä. He pitävät veneen vielä pitkään Kanarian saaarilla. Miksi pitää seilata Atlantin yli, kun täälläkin on lämmin ja hyvät palvelut ja mukavat olot sekä lennot kotiin ja takaisin huomattavasti helpommat.

Kyllähän Atlantin ylityksessä on oma mielenkiintonsa CV merkinnän lisäksi. Haaste, suoritus ja onnistuminen. Itselläni ainakin on sellainen tunne, vaikken tällä reissulla tavoitteeseeni päässyt.

27.2. la 122 matkapäivä

Aamulla oli tarkoitus lähteä Fuerteventurelle, mutta kovan yli 20 kts vastaisen tuulen johdosta siirsin päivällä.

Ostin venetarvikeliikkeestä 30 m 8 mm kettinkiä ja aura-ankkurin, joita on näkynyt eniten täällä veneissä. Olisin ostanut Brucen, mutta ei ollut. Kettingin kuskaamiseen ja laittamiseen ankkuriin köysineen, 50 m, menikin puoli päivää.

Illalla eräässä ravintolassa mukavasti musisoiva Maria ja hänen miehensä kävivät kurkkaamassa venettä, koska halusivat nähdä, millaisella veneellä tänne voi Suomesta seilata.

28.2. su 123 matkapäivä.

8.00 herätys. Tuuli NW 15 kts, lämpötila + 22 C ja ilmapuntari nousussa 1012 mb.

Nyt on mainio purjehdussää ja lähden saman tien aamupalan jälkeen Castilloon Fuerteventurelle, jonne matkaa kertyy 30 NM.

11.15 on purjeet ylhäällä kaikkien lähtöselvitysten ja muun lähtöön sisältyvän valmistelun jälkeen. Kiersin Lobos saaren El Rio salmesta, joka erottaa sen pääsaaresta. Salmi on kuulemma vaarallinen kovilla pohjois- tai etelänpuolen tuulilla mataluutensa ja virtansa johdosta. Voin kuvitella, 1 mailin leveä ja noin 10 m syvyisesti vettä keskellä, sivuilla vähemmän. Tuuli nousi välillä puuskissa 25 kts ja vene kulki kevyessä surffissa yli 8 kts pitkät pätkät. Harkitsin reivaamista, mutta tuuli alkoi pikkuhiljaa moinailla eikä reivaamista tarvittu. Tämä oli yksi hienoimpia purjehduksia tällä reissulla.

16.00 saavuin Puerto Castilloon. Valoisan aikaan lähestyminen ei ollut vaikea, mutta pimeällä voi olla, koska sisään vievän reitin pohjoispuolella on matalikko. Vesi oli erittäin kirkasta. Ajaessani ennen aallonmurtajaa katsoin pohjaa ja ihmettelin mataluutta, mutta kaiku osoitti 7.5 m syvyyttä. Marina on aika pieni ja antaa vajavaisen suojan kaakkoistuulilla. Lisäksi vesiskootterimotoristit huristivat täysillä laiturin pään ohi. Koko paikka on turistikaupunki, joka on syntynyt hyvän hiekkapohjaisen lahdenpoukaman ympärille, niin kuin ilmeisesti useimmat Fuerteventuren itäpuolella.

Satamakapteeni oli miellyttäväkäytöksinen ilmeisesti väliamerikasta lähtöisin oleva herra, joka hoiteli monia hommia, henkilökuljetuksia lasipohjapaatilla, hyljealtaita ja kalastusmatkailua merelle.

1.3. ma 124 matkapäivä

Aamusää, kaunista, lämmintä ja kevyttuulista, N 10 kts.

Tein kävelylenkin ja näin isoja hotelleja ja resortteja sekä niiden

asiakkaiden oheispalveluja tuottavia liikkeitä ja yrittäjiä. Uimaranta on erittäin lapsiystävällinen, pitkälle matalaa ja vesi erittäin kirkasta.

Lähden Grand Tarajaliin n. 13 NM.

13.45 täydet seilit on hilattu taas ylös. Kevyttä sivuvastaista pääsen klo 16.00 asti, jolloin tuuli loppui. Koneella tunti ja kolme varttia ja olen perillä Morro de Jablessa.

Matkalla oli mielenkiintoinen korkea kallioniemi, jonka päällä oli merivalvontayksikkö tutkineen. Nimi oli Punta de la Entalla O Lantailla. Mitä lie tarkoittaa.

Perillä 17.35 ja matkaa kertyi 17.9 mailia trippiin.

Vartija neitonen ohjasi minut laituripaikalle ja helppi kiinnittymisessä. Satamatoimisto aukeaa aamulla joskus 7.00 jälkeen. Toinen puhui englantia ja toinen espanjaa.

Hetken päästä sama neitonen tuli papereiden kanssa veneelle uudelleen. Hänellä oli paperit mukanaan. Pyysin veneeseen, mutta hän halusi täyttää paprut laiturilta.

OK, sehän sopi. esittelin tavanomaiset ja hän täytti kiltista itse kaikki.

Aamulla sitten maksamaan jotain paikasta. WC kaput. suihkut kaput. Aallonmurtaja on hyvä ja suoja varmaan kanssa. Tilaa oli runsaasti. Kävin illalla syömässä

rantabulevardilla, koska kaikki ravintolat olivat varrella. Hyvä kala-ateria 8,00 + iso tuoppi 10,50 €.

2.03. ti 125 matkapäivä

Yöllä tuuli kovaa. Heräsin ja tarkistin kiinnitykset. Kaikki oli hyvin. Aamulla riensin klo 9.00 maksamaan laiturimaksua. Ratakierroksen matkan päässä oli erilaisia rakennuksia, jonne vartija oli viitannut, kun toimistosta oli kyse. Missään ei lukenut mitään. Kävin kahvilasta kyselemässä. Siellä puhuttiin vain espanjaa, mutta sehän alkaa minultakin sujua. Puerto officio, officio puerto, käsien levittelyä ja muuta elekieltä. Kiertelin rakennuksia ja lähdin marinaan takaisin,. Matkalla kohtasin sähköremonttia erään laiturin portilla. Kysymys sama. Porukasta löytyi kaipaamani satamakapteeni.

Käveltiin takaisin pieneen kivirakennukseen, jonka olin myös tarkistanut. Nyt puuttui sähkö eikä tietokonetta voinut käyttää. Lähdöstäni 1,5v tunnin jälkeen oli 8,02 euron satamamaksu hoidettu.

12.30 olin taas hilannut seilit ylös, iso 2. reivissä ja todennut, että samalla halssilla päästään perille asti. Sataman edustalla purjeet alas. Aallokko oli niemen takaa noussut melkoiseksi, koska tuli vapaasti Atlantilta, joten panin remmin kiinni elämänlankaan mennessäni kannelle.

Klo 17.00 satamaan pyörimään ja melko pian selvisi, että satamatoimisto on kiinni.

Löysin vapaan paikan erään espanjalaisen seilorin avustuksella aivan sataman perältä. Hän tuli myös avustamaan laituriin kiinnittymistä. Matkaa oli kertynyt tripin mukaan 24,6 NM. Kylkipaikka vuoren juurelta ja täysin suojassa, paitsi ei varkailta. Laiturille ei mitään porttia, ja autotie perille.

Illalla selvisi, ettei ole paljoa valojakaan. Viereiseltä kalastajien laitureilta tulikin sitten riittävästi valoa, kun paatit olivat palanneet kalasta ja järjestelivät pyydyksiä ja saaliita voimakkaiden valonheittimien valoissa. En poistunut veneeltä, mutta kävin nukkumaan rauhallisin mielin. Taas oli ulkoiltu terveellisessä meri-ilmastossa koko päivä. Totesin mielessäni purjehduspäivän olleen oikein hyvä. Rantamaisemat samanlaista jyrkännettä ja kukkulaa ja vuorta, kaikki ruskean harmaata eri sävyissä, mutta omalla tavallaan karuudessaan vaikuttavan näköistä maisemaa.

3.3. ke 126 matkapäivä

Aamulla maksamaan satamatoimistoon. Paikka löytyi hyvin ja päällikkö, tässä tapauksessa toimitusjohtaja, koska satamassa on kaupallinen laivasatama, jossa tapasin Portugalissakin näkemäni Armas nimisen autolautan. Koska olin ajatellut, että ei joka satamassa kaikkia alkuperäisiä dokumentteja tarvita, jouduin tekemään toisen retken. Jolla piti tyhjentää eilisestä vesilastista. Olin vetänyt sitä perässä. Soudin saman tien jollalla ko. matkan saadakseni, muuta liikuntaa kuin kävelyä.

Toimistossa ei ollut mitään ongelmia, ellei sellaiseksi lasketa kahden sormen tietokonenäppäimistön käyttöä. Ihmettelin vähän, espanjalaiset puhuvat viisi kertaa nopeammin kuin minä, mutta toimitusjohtaja kirjoitti vastaavasti päinvastoin.

ja huikea maksu 5,07 €. Myrsky oli kuulemma vienyt osan ponttoonilaitureista. Tuntui ihmeeltä kun katseli 6 m korkeita betonimuureja ja isoista harkoista ja valtavista kivistä kasattuja aallonmurtajia.

Samalla selvisi, että seuraava määränpääni, Jandia niemen kärjessä ei ole satama, vaan pieni laituri, puertino. Muutin suunnitelmaa lähden Las Palmasiin, matka kartalta 55 NM, koska sää näytti erittäin hyvältä osin iltayöksi venyvällä legillä. Tiesin myös sataman pimeälläkin hyvin sisäänajattavaksi, koska reitti on kunnolla valaistu ja merkitty. Jonkin moinen yllätys tuli vastaan Jandia niemen kärjessä, vaikka kiersin melko pitkältä matalaa. joka on niemen kärjessä. Suuremman yli 20 m syvyyden päätin ylittää, koska kiertoa olisi tullut vielä mailikaupalla lisää.

Jandia majakan ollessa klo 14.00 pohjoissa alkoi svelli eli aalto nousta ja jyrketä. Aikaisemmin se oli hyvinkin maltillista. Vilkaisin merikorttia ja kaikua 30-35 m, jolloin selvisi, mistä on kysymys. Atlantilta vapaasti tuleva suuri maininki toppasi matalikkoon ja tietenkin vielä virtoja niemenkärjessä. Aalto oli kuin myrskyssä, vaikka tuulta oli vain 16-15 kts. Seilasin täysillä purjeilla ja hyvä olikin, koska voimaa tarvittiin, kun mentiin lähes kryssiä tunti 4 kts vauhtia. Kovempaa ei olisi voinut mennäkään, koska silloin olisi alkanut paukkua vasten aaltoa ja veneen pudotessa aallon pohjalle. Lulu ohjasi nätisti. Tuuli alkoi kääntyä enemmän pohjoiseen NNW:stä ja se helpotti menoa, koska välillä meinasi vene pysähtyä ylämäkeen. Arvioni suurimmista aalloista oli 6 m korkeutta ja frekvenssi paljon piukempi kuin avomerellä.

15.00 olin ylittänyt matalan ja vesi syvenee 200 m, 500 m ja sitten 1000 m. Aalto helpottaa, mutta vähemmän kuin oletin. Mistä lienee tulee, mutta jossain on tuullut kovaa, muuten ei tällaista olisi. Pääsen suoraan 281 astetta kohti Las Palmasta sivuvastaiseen aaltoon. Matkaa on jäljellä 40 NM ja vene kulkee Lulun ohjaamana 4-5 kts. Laitoin ruokaa, söin ja otin ruokalevot, vartti, yhteensä ehkä tunti. Kun nousin sitlooraan totesin kohdanneeni kaksi laivaa, toinen matkalla itään ja toinen länteen noin 2,0 NM etäisyydeltä. Juuri sen verran olin laivareitin pohjoispuolella.

Klo 18.00 laiva menee reittijakovyöhykkeellä edestäni kohti pohjoista. Matkaa on jäljellä 29 NM ja vauhtia 5 kts. Vauhdin sain nousemaan antamalla genualle vähän lisää happea eli löysäämällä jalusta. Tuuliperäsimellä saattaa ajalla pitkät pätkät väärillä purjesäädöillä, vaikka se periaatteessa ohjaa tuuleen nähden samaan suuntaan.

Olet vain pari kertaa nykäissyt suuntaan pientä korjausta, mutta jättänyt purjesäädön tekemättä. Klo 19.25 Näkyy Gran Canarian valot, matkaa jäjellä 22,5 NM. Tuuli keveni ja panin koneen käyntiin myös latauksen vuoksi ja tutkan päälle. 20.20 laiva meni ohi etelän puolelta reittiä pitkin. Klo 21.00 tuuli loppui ja otin purjeet alas. Sivulta tuleva edelleen jyrkkä aalto keitti venettä kovasti. Taas remmi kiinni kannelle mennessä ja siltikin heiluva puomi oli heittä minut veneestä. Olisin tietysti voinut preventerillä tiukata puomin paikalleen, mutta ei tullut tehtyä.

Olin satamassa 24.00 ja 4.3. 00.30 respan laiturissa, johon jäin yöksi. Poliisiauto oli aallonmurtajalla, kun tulin sisään ja sama auto respan parkkipaikalla, josta herrat katselivat, kun laitoin veneen laiturikuntoon, mutta eivät tulleet kyselemään mitään.

Päivän saldoa tarkastellessani muistin englantilaisen Rogerin todenneen Jandian niemen edustan olevan vaarallinen paikka kovemmalla kelillä. Minkälainen mahtaa olla murtuva aalto pohjois-, tai etelämyrskyillä. En haluaisi kokea, vaan pysyä poissa sieltä. Matka meni odottamaani paremmin. Välillä katselin huolestuneena lännen puolen tummia pilviä, mutta ne hajosivat.

Tyytyväisenä ja väsyneenä painuin pehkuihin hieman ennen klo 1.00.

2010-03-05T04:17:00.000-08:00

2010-03-05T04:13:00.000-08:00

2010-03-05T04:01:00.000-08:00

2010-03-05T03:58:00.000-08:00

2010-03-05T03:49:00.000-08:00

Puerto Tarajalan marinassa

2010-03-05T03:19:00.000-08:00

2010-02-21T11:08:00.000-08:00

24.01.10 su 88 matkapäivä

Aamu oli pilvinen, lämpötila + 17 C, tuuli NW 6-8 ip. 8-1 m/s. Tankkasin dieseliä tankin täyteen ja lähdin Vilamouraan, jonne matkaa tulisi vähän yli 20 NM. Seilasin täydellä isolla, kun tuuli nousi puuskissa jo yli 10 m/s . Reivin teko oi lähellä, mutta tuuli alkoi kevetä myös iltapäivällä, joten ison reivaaminen jäi. Otin rullagenuaa sisään puolet.

18.00 olin marina Vilemouran respan laiturissa. Matkaa oli lokin mukaan 22 mailia ja maanpuoleisen tuulen johdosta oli nautinto seilata tasaista vettä maksimi nopeudella.

Navigointi on helppoa, koska rantaa pitkin kuljetaan ehkä noin maili on hyvä etäisyys lyhimmillään. Satamaan sisään meno on helppo, koska molempien aallonmurtajien päissä on isot törpöt, punainen ja vihreä. Kovalla tuulella ja merenkäynnissä asiat muuttuvat. 30 m leveä aukko ja 6,5 m syvyys tekevät sisäänmenosta haasteellisen, oletan.

Respasta lähti kaveri auttamaan paikan löytämisessä ja kiinnittymisessä, koska hämärä painoi päälle ja apu oli paikallaan. Hyvää palvelua. Sähköstä en huomannut erikseen kysyä. Ilmeni, että oma pistokkeeni ei toiminut laiturissa olleisiin jakajiin.

Paikan hinta oli 18,10 euroa verollisena, koska on matalasesonki. Kalleimman aikana hinta on 51,00 euroa päivä. Langatonta internetyhteyttä ei ole laituriin, mutta respassa voi oman koneen kytkeä verkkoon veloituksetta.

25.01. ma 89 matkapäivä

Starttasin aamulla koneen lataamista varten. Täysin kirkas sää.

Menin jollalla respaan, koska kävelymatkaa olisi tullut 1,5 km, jollamatkaa 200 m.

Netti toimi ja oli yhteydessä Savantumin Pentti Kotiahoon, jolta ostin Iridium puhelimen ja tarvittavat ohjelmat. Sähköpostiohjelmat eivät pelanneet. joten helpdeskiä tarvittiin. En tosin ollut käyttänyt vielä kertaakaan ko. postiohjelmaa veneessä. Heti ilmeni, että vian selvittäminen on tuntien puhelurumpa ja kalliiksi tulee. Mutta tulikin vielä kalliimmaksi.

Laiturisähkö ratkesi sillä, että paikalle tuli sähkömies oikean pistokkeen kanssa ja vaihtoi sen omaan johtooni. Katkaisi ruostuneiden ruuvien vuoksi edellisen pistokkeen irti.

Hydrovane tuuliperäsimen toimittajalta en ollut saanut mitään tietoa kyselyyni tarkemmasta toimitusajasta.

Illalla jatkettiin Kotiahon kanssa pariin otteeseen ja lopulta Oceans ohjelma saatiin toimimaan eli voin lähettää ja vastaanottaa sähköpostia iridium satellittipuhelimella, soittamisen lisäksi.

26.01. ja 27.01. ti ja ke 90. ja 91. matkapäivät

Harrastin kävelylenkkejä rantamaisemissa, jotka olivat hiekkarantoja kilometritolkulla länteen päin ja vähemmän yhtenäistä rantaa itään.

Kävin jollalla respassa nettiä käyttämässä eli skypettelemässä vaimon kanssa ja säätietoja katselemassa. Markettikin löytyi. sapuskat laitoin veneessä.

28.01. to 92 matkapäivä

Päätin palata Portimaoon, koska Vilamoura oli nähty. Muita matkalla olevia veneitä en havainnut paitsi kaksi englantilaisten kaverien Bavariaa, jotka seilasivat Gibraltarin ja Porton väliä.

Aamulla ilma oli viileää alle +10 C, mutta täysin kirkas taivas merkitsi sitä, että päivällä on melko lämmintä. Tuulet oli ennusteissa heikkoja alle 10 ktsv idän puolelta.

Köydet irrotin 11.15 respan laiturista. Tuuli oli kevyttä idänpuolelta ja matkanteko mukavaa, mutta hidasta 4 kts.

14.45 tuuli putoaa alle 4 kts ja vauhti alle 3 kts, joten laitan koneen ja lasken purjeet.

Paikalle ilmestyi mahtava delfiiniparvi jostain. Niitö oloi joka puolella venettä, lähellä ja kaukana.

Jotkut hyppäsivät vedestä reilusti kokonaan ilmaan. Ne eivät kuitenkaan olleet erityisen kiinnostuneita veneestä eivätkä seuranneet sitä. En tiedä, mitkä rituaalit niillä oli menossa, mutta näyttävää se oli.

Klo 16.15 ollin Porpimaon respan laiturissa ja sisäänkirjoittauduin helpoin muodollisuuksin. Ainoa pikkuepisoodi tuli laiturisähkön uudesta plokista, joka olikin numeroa liian suuri. Yritin Asentaa vanhaa, mutta se oli ruosteessa. Kyselin VHF:llä adapteria. Sieltä lähetettiin kaveri korjaamaan sähköjä, koska viestini oli ymmärretty väärin. Respassa oli täälläkin myynnissä sopivan kokosia pistokkeita, kuten Vilamourassa. Paikalle tullut sähkömies laittoi sen kiinni samaan hintaan, kuin oli myös kuskannut minut kumiveneellä respaan ja takaisin pari kertaa. Lähtiessäni kiitin häntä Cutty Shark pullolla. Palvelu oli erittäin miellyttävää.

29.02. pe 93 matkapäivä

Normaali maissaoloa. Kävin ruuvi- ja työkalukaupassa, joka löytyi aseman takaa 3 km päästä Miken ohjeiden mukaan. Siellä on Hydrovanen asennukseen tarvittavia ruuveja, mutta hydrovanen toimituksesta en ole kuullut mitään, vaikka olin välillä kysellyt.

Löysin myös toisen ns. rautakaupan, josta ostin uusia veneen sisäoviin sopivia saranoita, koska vanhat ovat alkaneet taipua. Uusitaan myöhemmin.

30.01. la 94 matkapäivä

Skypetiltin vaimon kanssa 08.05. Yllättäen linjoilla tuli poikani, joka työskentelee Kiinassa Tsengdussa. Pidettiin sitten kolmen tai hänen vaimonsa mukaan lukien neljän konferenssia.

Ei hassumpaa ja virkisti erakkoelämääni erittäin tervetulleesti.

Sitten päätin lähteä jollalla jokea ylös, koska sää oli hieno. Poikkesin respaan, koska eilen saamani kortti reistaili. Siellä toetsin, että minulle oli tullut hydrovane lähetys 5 kolia yht. 75 kg. Kysyin koska olivat tulleet. Eilen perjantaina. Eivät olleet viitsineet soittaa respasta, vaikka nimenomaan oli pyytänyt. Yllätys oli suuri, koska kuvittelin, ettei niitä ollut vielä lähetettykään.

Suunnitelmat muuttuivat. Rahtasin paketit veneelle ja aloin purkaa pakkauksia. Kaikki osat olivat tulleet.

Sovin viereisen veneen Paulin kanssa, että asennus aloitetaan maanantaina ja annoin hänelle asennusohjeen luettavaksi.

31.01. su 95 matkapäivä

Asennusta varten minun piti irrottaa septi ja perässä penkin alla olevan lokeron takaseinä, jotta päästää käsiksi peräpeiliin tuleviin pultteihin ja voidaan asentaa aluslevyt.

Kävin merellä tyhjentämässä septin, koska huoltolaiturissa ei ollut sopivaa suulaketta ja muutenkin pääsin helpommalla.

Septin irroittamisessa voimistelua riitti. Tila on erittäin ahdas, jossa on vaikea liikuttaa itseään.

Vene oli käännetty perä laituriin päin.

Hankintoina tarvittiin pultit, teak palat, taustalevyt ja sikaa ja hiontapaperia.

Itselläni ei ollut sopivia avaimiakaan, 17 mm lenkki tai hylsyjä kaksin kappalein.

1.02. 96 matkapäivä

Naapuriveneen Paulin kanssa lähdettiin 10,00 jälkeen erittäin kauniissa säässä jollalla telakalle, jossa on useita paikkoja, mistä voin hankkia kaikki tarvittavan.

Paul on asustanut vaimonsa kanssa Portimaossa 1,5 vuotta veneessä, 37 Beneteau Southamptonista. Paul tekee hommia telakalla eri korjausfirmojen toimeksiannoista. Hän oli korvaamaton apu jo hankinnoissa. Sain oikeaa tavaraa käypään hintaan ja etsimättä.

Mennessämme telakka-alueella Paul ohjasi minut erään teräsveneen n. 12m pitkän perään, josta kiivettiin sen kannella ja jolla jätettiin sen perään kiinni. Sitten noustiin 16 metrisen purjealuksen kannelle, jossa Paul taas moikkasi omistajaa ja jutusteli projektin etenemisestä. Tanskalainen Peter oli vuosi sitten ostanut veneen ja teki täydellistä perusremonttia, Sisätilat on jo uusittu ja ulkoakin lähes valmis. Se on miehen uusi koti eikä muuhun paluusta ollut suunnitelmia. Ei tarvittu.

Peterin veneestä kiivettiin 30 m kalastusaluksen alakannelle, jota kautta päästiin laiturille.

Palasin hankintojen jälkeen samaa reittiä jollalle ja takaisin marinaan.

Satamassa oli myös merimiesbaari, jossa olut oli hinnoiteltu asiakasystävällisesti 0,25 euroa pullo.

Edullisinta matkalla kohtaamaani hinnoittelua. Mutta niinpä kaverit söivätkin hampurilaisia ja muita ruokia oluen lisäksi. Valmistelin veneessä asennusta varten kaiken valmiiksi.

Illalla skypeteltiin vaimon kanssa. Tällä kertaa yhteys toimi moitteetta. Ongelmiakin on ollut.

2.02. ti 97 matkapäivä

Aamun sää oli kohtuullinen, aurinkoa ja kohtalainen tuuli, lämpötila n. +16 C. Lähdettiin

taas telakalle Paulin kanssa. Paulin auto oli rikki, polkupyörästä kumi puhki ja jollan moottori epäkunnossa. Menimme Paulin Peteriltä lainaamalla autolla. Kävelymatkaa olisi kertynyt sillan kautta saaressa olevalle telakalle 4 km.

Todettiin, että teakkipalat, joita tarvitaan 3 kpl, yksi kunkin hydrovanen kiinnitysjalustan alle, on järkevintä. sahata telakalla asianmukaisilla työkaluilla oikean muotoisiksi. Sinne siis ja palvelu saatiin sovituksi. Sitten käväistiin baarissa. Paikalle kertyi pikkuhiljaa veneilyalan spesialisteja, korjausmies belgialainen Pascal, joka tekee korjaushommia ja ostelee ja myy korjaamiaan veneitä ja hänen portugalilainen apurinsa, Peter ja Paul ja meikäläinen. Edullisen oluen ja mielenkiintoisten tarinoiden myötä ilta sujui työpäivän yli. Käytiin vielä tutustumassa Peterin alukseen. Tarvikkeiden laatu oli parasta ja työn jälki erinomaista. Rompetta riitti: generaattori, vesikone, jääpalakone, pakastin, jääkaappi, pesukoneet astioille ja pyykille, kaasuliesi, sähkögrilli, kuuma vesi, elekrotniikasta puhumattakaan. Säiliöiden tilavuudet meikäläiselle käsittämättömiä, polttoainetta 2000 l vettä samaa luokka jne. Peter kuvasi tilannetta siten, että vuoden voisi ainakin olla omavarainen.

Paulin kanssa käveltiin takaisin 4 km ja risat.

3.02. ke 98 matkapäivä

Sää oli sellainen aamulla, että pelkäsin voisiko asennusta jatkaa. Tuuli oli kova ja sadekuurojen uhka tuntuva.

klo 10.00 jälkeen Paul ilmestyi laiturille sylissään johtoja ja lentävä ja pora ym.

Suunnittelimme vielä työjärjestyksen eri osien kiinnittämiseksi. Sitten piti hakea jollalla Paulin työkalupakki telakalta. Ajettiin pärskyvää aaltoa vastaan housut märkinä ja haettiin työkalupakki.

Paul muotoili kiinnikkeiden alle tulevan teakin peräpeilin muotoon toiselta puolelta. Kiinnikkeen alla oleva alusta pitää olla täysin suora. Sovitellessamme osia veneen perään totesimme, että tässä tapauksessa asennuskohde on sellainen, että on löydettävä yksi paikka, jonka osalta kaikki eri vaatimukset täytyvät. Ne olivat: kiinnikkeet veneeseen on saatava paikalleen, hydrovanen akselin on oltava vertigaalisesti suorassa ja oikealla korkeudella vedestä ja veneen pohjan suhteen ja pidikevarsien yläpuolinen kiinnike ei saa olla liian ylhäällä eikä alhaalla. Takaluukku on jäätävä avattavaksi, joten kiinnitys on ns. keskeltä n. 50 cm sivuun tuleva ratkaisu.

Töitä tehtiin päivä ja kaksi kiinnikettä ja peräsinakselikokonaan laitettiin paikalleen, mutta vielä ilman sikitiivistyksiä, siltä varalta, että täytyy tehdä joku muutos. Hirvitti katsoa, kun Paul muotoili teakpaloja pitäen palaa (n. 17x12 cm) toisessa kädessään lentävä toisessa kädessä ajaen teakpalan pohjan asennuskohdassa veneen peräpeilin muotoon.

Illalla ennen pimeäntulo lopetettaessa oli melkoisen väsynyt, mutta tyytyväinen päivän työn tulokseen.

4.02. to 99 matkapäivä

Heti aamupalan jälkeen töihin. Toinen A-tuen asennus ja sitten kaikkien irroitus ja kiinnitys uudelleen eli lopullinen kiinnitys, joka tehdään siten, että yksi kerrallaan irroitetaan tukivarren kiinnike veneestä ja teipataan teakkipala ja laitetaan sikafleksi alle ja asennetaan takaisin. Sekin on homma, mutta siinä ei enää tarvitse sovitella mitään. sen kun tehdään. Peikkona vedessä asennuksessa on tietenkin ollut koko ajan, että jotain putoaa. Kaikki asennettavat osat on sidottu narulla tai köydellä kiinni veneen peräkaiteeseen. Ei kuitenkaan ruuveja ja muttereita, joita sentään on muuta ylimääräinen.

Illalla koko asennus oli tehty valmiiksi: peräsinakseli, jonka yläpäässä on ohjausyksikkö ja alapäässä peräsin sekä muut osat paikallaan. Kaikki osat liikkuivat asennusohjeen testin mukaisesti, joten laitteen pitäisi toimia myös käytännössä. Valmista tulosta arvioidessamme totesimme Paulin kanssa, että peräpeilissä oli vain yhdet paikat, joihin kiinnikkeet voitiin asentaa.

Peräpeiliin kiinnitettyjen kiinnikkeiden osalta liikkumavara oli ollut vain 10 mm luokkaa.

Illalla alkoi kaatosade.

5.02. pe 100 matkapäivä

Heräsin 05.50. Kaunis aamu eikä kylmää. T-paita keli koko päivän. Aamupalan jälkeen asensin septin takaisin. Selkä oli jo kipeä. Päivällä kävin kaupoilla jalkaisin ja löysin sopivan lenkkiavaimen ja vasaran.

Asensin ohjaussiiven päällisen ja sen säätönarun siten, että sitloorasta voi muutta peräsimen kulmaa ja kulkusuuntaa eikä tarvitse mennä ruorin taakse.

Viimeksi asensin vastapainon ohjaussiivelle.

6.02. la 101 matkapäivä

Aamupäivällä sovimme toisen naapuriveneen kipparin Jonnyn kanssa, jolla on vastaava hydrovanohjain, että mennään koeajolle, jos tuulee riittävästi yli 5 kts vähintään. Aamu oli lähes tyyni. Paul halusi myös mukaan.

1400 lähdettiin merelle. Lähtö kolmeen pekkaan on paljon helpompi kuin yksin. Kavereille ei tarvinnut erityisemmin neuvoa. mitä tehdään.

Tuuli juuri sen verran, että pääsimme testaamaan vastaista, sivutuulta ja sivumyötää, mutta ei platlenssiä. Laite toimi ja täysin äänettömästi, kunhan purjeiden, pääperäsimen ja hydrovanen siiven asento olivat balanssissa. Perävana oli lähes suora.

15.40 palasimme laituriin. Olin tyytyväinen. Lähtöpäivä on taas konkreettisesti lähellä.

Illansuussa teimme lenkin heikkarannalla Pauli hänen vaimonsa ja koiransa Portugalista adoptuidun Terryn sekä belgialaisen Pascalin kanssa ja kävimme syömässä pitzat hyväksi tunnetussa paikassa Dolce Vita, joka on Rocha hotellialueella. Reissu oli mukavaa vaihtelua.

Toiset lähtivät jatkoille kaupunkiin paitsi minä ja Terry, jotka jäimme veneillemme.

7.02. su 102 matkapäivä

Säätila aamulla sekalaista, pilviä ja aurinkoa, lämpötila + 18 C, tuuli 1-3 m/s.

Hoitelen pyykit, yksi koneellinen. Pesin veneen sisältä ja suunnittelin matkan jatkoa.

Uudesta miehistöstä ei ole tietoa.

8.02. ma 103 matkapäivä

Aamu oli poutainen, tuuli NNW 8-10 m/s.

Ajoin jollalla keskustaan ja kävin kaupassa. Ostin ruokatarvikkeita seuraavaa legiä varten. Valikoimaan kuului hedelmiä, perunoita, porkkanoita, kananmunia, kestomaitoa ja vettä ym.

Säilykkeet oli hankittu jo ennen lähtöä Kotkasta ja osa matkalta Haapsalusta. Niitä oli vielä runsaasti jäljellä. Käyn vielä huomenna ostamassa tuoretta leipää ja lisää vettä ja juagurttia ym.

Iltapäivällä tiivistin sikalla mastonjuuressa olevien johtojen läpivientejä ja mastonjalan ympäri.

9.02. ti 104 matkapäivä

Aamun kauppareissu meni jollalla suunnitelman mukaisesti. Senjälkeen pesin ja pakkasin jollan, vaihdoin uuden kaasupullon ja täytin vesisäiliön. Laiturista saatava vesi on myös juomakelpoista, mutta maku ei ole paras mahdollinen, joten olen ostanut juomavettä.

Sitten aloin mietiskellä olisiko sittenkin parempi lähteä huomenna aamulla varhain virkeänä. Mietin myös muita syitä siirtääkseni lähtöä. En muista aikaisemmin kertaakaan epäröineeni lähtemisen hetken lähestyessä. Päädyin kuitenkin siihen, että nyt mennään. Tilanne olisi huomenna aivan sama.

14.10 irroitan köydet laituripaikasta ja siirryn respan ponttoonin ulos buukkausta varten.

Asiat sujuvat ja maksuista olimme yksimielisiä. Kaksi viikkoa oli maksamatta edellisen maksukerran jälkeen. Viikkotaksalla sain kaksi viikkoa vähän halvemmalla kuin 16,80 euroa päivä.

Kesällä hinta on veroineen n. 40,00 / pvä.

Laitoin GPS:iin Simradiin ja Garminiin matkan päätepisteeksi Madeiralta Porto Santon itäpuolella olevan pisteen, koska tarkoitus oli mennä ennen pääsaarta sinne. Matkaa tulisi n, 450 NM suuntaan 237 eli arvoin matka-ajaksi viitisen vuorokautta. Ennusteiden mukaan tuulet piti olla kohtuulliset.

Lähdön aikana tuuuli NW 20-22 kts, joten 2. reivi isoon ja rullaa auki sopivasti.

Soitin vaimolle kotiin ja sovittiin, että päivittäin iltapäivällä soitan satelliittipuhelimella ja ilmoittelen, miten menee.

16.00 lähden merelle. Tuuli kevenee melko pian 10-14 kts ja myöhemmin illalla senkin alle.

21.30 on viimeinen niemennokka Portugalia, Capo de Sao Vincento styyran puolella tvärssissä.

Matkaa Porto Santoon on 429 nm, joten vauhti ei ole päätä huomannut. Matka taittuu leppoisasti ja Hydrovane, jonka ristin luluksi, koska veneessä ei ole naisia, hoiti ohjaamisen mallikkaasti.

22.15 käynnistin koneen latausta varten pariksi tunniksi tyhjäkäynnille. Laivaliikenne Portugalin luonaiskulman reittijakoalueella on erittäin vilkasta. Näkyvyys on hyvä, joten väistöjen tekeminen ei sinänsä ole vaikeaa, kunhan tarpeeksi ajoissa päättää kuinka menettelee. Olin joitakin kertoja alle 2 kaapelin eli 360 m etäisyydellä laivasta. Reittijakoalueen ylitys kesti 4 tuntia sen leveyden ollessa 20 nm luokkaa. Yöllä en nukkunut, mutta päivällä nukuin 2 tuntia.

10.02. ke 105 matkapäivä

Vuorokausi merellä on vaihtunut. Merkkaan 0835 sijainnin 36 ast. 20,32 min N ja 09 ast13,72min W kartaan.

Tuulen suunta muuttuu SWW ja kovenee saman tien 20-30 kts. Vene kulkee nyt etelään eikä lähellekään Madeiraa. Päätän muuttaa kohteen Kanarian saarille Lanzaroteksi. Tämä vaihtoehto oli mielessä jo alun perinkin. Muutos tekee 100 Nm lisää matkaa eli vuorokauden.

12.15 Keli jatkuu, mutta puuskat ovat tasaantuneet. Ohjasin aamulla 3 tuntia ja märkää oli. Veneen nopeus on 5,5-6 kts GPS:n mukaan. Lulu ohjaa täysin varmasti, mutta ei osaa väistää pahimpiakaan vasta-aaltoja, joten paukuttaa pohjaan melkoisesti välillä.

12.20 sijainti 36 ast.00,76 min N ja 09 ast.08,59 min W.

15.00 tuuli kevenee 20 kts ja kääntyy W ja vene kulkee 220-225 eli voin löysätä seilejä, koska tavoite suuntani on 210.

17.00 virta on vähissä ja laitan koneen lataamaan. Olen purjehtinut nyt 24 h ja matkaa on kertynyt mittariin 93 NM. Soitin vaimolle Iridium puhelimella. Yhteys muodostui hyvin ja kuuluvuus mainio, kuin naapurista soittaisi matkapuhelimella.

18.45 merkkaan sijainnin ja nopeuden ollessa 4-5 kts. Pohja paukkuu välillä vasta-aallossa kovaa.

Edellisen yön jälkeen ei ole näkynyt yhtään laivaa eikä muutakaan vesiliikennettä.

1900 totean matkaa Lanzaroten pohjoispuolella olevalle WP:lle olevan 411 NM.

Nukun jälleen ennen puolta yötä pari tuntia.

11.02. to 106 matkapäivä

Klo 24.10 tuuli kääntyi NW ja piti muuttaa purjeiden ja Lulun säätöjä, jotta matka jatkuu oikeaan sjuuntaan 210.

Klo 0230 merkkaan sijainnin ja matkan WP 25 lle 380 NM . Venevauhti on mukava 6,1 kts ja suunta vaihtelee aallokon ja tuulen epätasaisuuden johdosta 195-215 , mutta perussuunta säilyy.

Käyn nukkumaan, mutta herään jo 1.5 tunnin päästä vaikka herätyskello on khdessa tunnissa.

0645 tuuli kevenee edelleen 8-10 kts. Näin yöllä delfiineitä veneen ympärillä. Ne jättävät valaistun vanan veden pintaa kiitäessään fosforileväkerroksessa. Muuten niitä ei näkisi. Välillä kuuluu loiskahdus aivan veneen laidan tuntumassa. Kaikuluotaimella voi katsella niiden leikkiä veneen alla. Ellei delfiinejä ole kaikuni näyttää tyhjää. Mutta niiden ollessa paikalla lukemat vaihtelevat 4 m- alimmillaan 1.5 m eli delfiini on uinut kölin edestä aivan veneen pohjan tuntumassa.

1100 havaitsen vastaan tulevan tankkerin ja testaan tutkan hälytyksen toimivuuden. Hälyrajani on 6 NM:ssa, OK toimii. Tankkeri menee alle 2 nm etäisyydeltä.

Tankkerin jälkeen otan unoset alle 1 tuntia. Istumalihakset alkavat aristella sitlooran penkkejä.

1200 trippimkittarin ensimmäinen 200 mailia tulee täyteen.

Illtapäivän aikana laivoja meni useita molempiin suuntiin itäpuolellani 2-8 nm etäisyydeltä eli laivaväylän tai linjan paikkeilla. Yritän pysytellä siitä erossa ainakin 5 NM.

1845 veneeseen osui joku. Takila helähti, mutta ei pahasti. Venekkään ei itse asiassa menettänyt vauhtiaan yhtään 4 kts. Samalla hetkellä olin laittamassa mittaristoon valoja ja totesin, että lokista hävisi näyttö. Trippi ei toiminut tietenkään eikä muukaan matkan mittaus lokilla. Tarkistin ensimmäisenä, ettei vuotoja läpiviennin kohdalla ole eikä muualtakaan.

Yritin ensin moottoriajoa, mutta ei irronnut. En tosin pakittanut. Sekin on joskun auttanut.

Seuraavaksi kaksi vaihtoehtoa tai kolme. En tee mitään, nappaan lokianturin ylös keskellä merta, lähin ranta 130 nm Afrikka tai vedän köydellä lokipyörän yli muutaman kerran. Päädyn viimeiseen vaihtoehtoon koska meri oli hyvin tasainen ja vauhti hidasta. Operaatio onnistui ja anturi alkoi taas pyöriä. Arvoitukseksi jäi, mitä oli tapahtunut ja oliko anturi vaurioitunut. Nopeusnäyttö vastasi suunnilleen GPS:n lukemia.

19.50 havaitsen, että olen laivaväylällä 1-2 nm tarkkuudella. Suuntaa ei voi nostaa enempää länteen, joten ajelen oikeaan suuntaan ainakin niin pitkään kuin olen valveilla.

22.30 tuuli tyyntyi. Starttaan koneen latausta varten ja ajan 5 kts kaksi tuntia.

12.02. pe 107 matkapäivä

Tuuli pysyi kevyenaä aamutunneille ollen vielä 0630 4-6 kts.

0630 nousi pilvirintama ja tuuli virisi. Päätin ottaa isoon 2. reivin, jonka olin edellisenä päivänä purkanut. Olin juuri saanut reivin valmiiksi, kun sadekuuro oli päällä. Tuuli nousi 26 kts.

Suunta muuttui kohti Islanti joksikin aikaa, mutta palasi sitten lounaaseen tuulen tasoittuessa 14-16 kts. Tuuli kääntyilee edelleen pilvien alla ja sitten olin matkalla jälleen Madeiran suuntaan. Matkaa sinne olisi 280 nm eli sama kuin WP 25:lle Landzaroten pohjoispuolla. Ilma kirkastuu, lämpötila on yli +20 c, vesi + 16 ja tuuli kääntyilee edelleen. Tuuli kääntyi eteläkaakkoon eikä vendalla ollut kiirettä. Nopeuteni on 5-5,5 kts ja matka taittuu leppoisasti.

1030 teen vastakäännöksen paaran halssille. Tuulen nopeus 16-20 kts ja meri on melko kuoppainen. Nopeuteni on 4-4,5 kts vasta-aaltoon.

Menen nukkumaan 2 tunniksi. Onnistui aika lähelle. Kun heräsin vene kulki suuntaan 180 astetta.

1435 tulli oli jälleen kääntymässä ja suunta muuttui 195-200 eli oikein hyvä. Veneen nopeus 5 kts.

Purjehdin tiukkaa vastaista eli 45-55 astetta apparanttia. Ruorin luona olevan GPS:n Gaarminin sähköt tilttasi ja näyttö hävisi. Liittimet oliva syöpyneet käyttökelvottomiksi. En viitsinyt alkaa korjata, koska kahdella jäljellä olevalla gps:llä tulee mainiosti toimeen. Tuuli koveni hieman iltapäivällä 20-24 kts. Merenkäynti on epätasaista ja meri on kuoppainen välillä joka suunnasta.

Vene kulkee sivumyötää oikeaan suuntaan nopeuden olless 6 kts. Matkaa Landzarotelle on 245 nm.

17.30 on kovia sadekuuroja, mutta tuuli ei nouse hirmulukemiin vaan pysyy tasaisena.

Klo 1920 starttaan latausta varten. Samalla huomaan tuulen moinanneen 6-8 kts. Tankkasin kannusta lisää dieseliä 10 l. Tuuli loppui kokonaan. Päätin ajaa koneella siihen asti kun alkaa tuulla. Panin ruoripilotin Riston päälle ja menin nukkumaan herätyskello 3 tuntiin ja tutkahälytys päälle.

Heräsin 2 tuntia nukuttuani. Heräämiseen liittyy aina jotain epätodellista. Olin nähnyt unta perheestä. Kun heräsin, ihmettelin, missä toiset ovat. Olenko veneessä ja missä marinassa. Hetken todellisuuteen oli vaikea saada heti otetta. Olenko yksin veneessä säkkipimeällä merellä, jossa ulkona ei välillä näy mitään muuta kuin mustaa tyhjyyttä. Todellisuus kuitenkin on se mikä on. Atlantilla ollaan yön pimeydessä.

13.02 la 108 matkapäivä

Pysäytin koneen 00.05. Se oli käynyt 4 t 40 min vaihde eteen asennossa 1500 kierrosta min. Nopeus ei muuttunut 3-4 kts tiukasti vastaista , tuulee WSW 6-8 kts. Avaan genuan kokonaan, vaikka epäilin, ettei raskas purje pysy vedossa, mutta pysyi sentään. Aallokko on hävinnyt melkein kokonaan. Matkaa WP 25 :lle 215 nm. Mietin, että se voisi mennä 2 vuorokaudessa.

0455 matkaa oli jäljellä tasan 200 nm ja matka taittui 5 kts nopeudella. Tuulimittarin mukaan tosituuli olisi ollut 15-17 kts. En kyllä uskonut. loki näyttää alle gps:n 0,5 kts.

0800 tulevat delfiinit. Sirkus alkaa. Niitä on ainakin sata, päättelen alueen laajuudesta, jolla niitä näen. Takavasemmalta tulee neljä vierekkäin hypäten ilmaan vuorotellen, mutta lähes samanaikaisesti. Veneen eteen asettuu yksi nousten useita kertoja puolen pituutensa verran vedenpinnan yläpuolelle, kuin vesibalettia. Hieno kokemus. Mistä ne ilmestyvät täällä keskellä tyhjää merta, jota riittää veneen alle kilometrien verran.

0900 merkkaan sijainnin, jota olen tehnyt muutamia kertoja vuorokaudessa. Purjehdin suuntaan 210 eli sinne minne pitääkin 4,5-5 kts nopeudella.

0945 etäisyys WP 25:lle on 185 nm. 1000 purin taas kerran reivin ja starttasin koneen lataamaan. Sää on kaunis tuuli W 8-10 kts. Laiva itäpuolella 5,5 nm päässä matkalla etelään.

1440 trippiiin tulee täyteen toinen 200 nm, eli yhteensä 400 takana ja 155 jäljellä.

1825 tuuli moinasi kokonaan. Viime yö ja tämä päivä ovat olleet upeita purjehduspäiviä, matkatekoa parhaimmillaan Atlantilla. Autiota ja tyhjää. Kuitenkin niin vaikuttavan hienoa. Miljoona miljoona erilaista aaltoa. Tankkasin toisen varakannun 10 l , jäljellä on vielä 30 l.

Voisin ajaa koneella perille. 18.30 vedin keulapurjeen rullalle. Ladataan ja ajetaan 5,5 kts 2-3 tuntia. Klo 20.30 merkkaan sijainnin. Laitan aterian, edellisenä päivänä keitettyjä perunoita paistettuina ja mummon lihapullia ja syön ja hyvin maistui. Matkaa on jäljellä 130 nm.

Käyn nukkumaan muutamaksi tunniksi. Saan nukutuksi 2h tuntia.

Yö menee sitloorassa nuokkuessa ja torkahdellessa. Enää ei ole kylmä aamutunneillakaan. Istumapuoli valittaa kovaa penkkiä.

14.02. su 109 matkapäivä

Klo 01.30 alkoi hiljakseen tuulla. Sammutin koneen ja taas luovitaan SSE 7-9 kts.

Garminissa olevalle WP:lle matkaa 108 nm. Tuuli koveni aamusta yli 20 kts ja suuntani oli tiukkaa vastaista.

Klo 1140 merkkaan sijainnin. Veneen suunta on nyt 260-270 eli päin p..tä ja nopeus 3,8-4,5 kts.Matkaa WP 25:lle 73,4 NM.

Klo 2300 matkaa WP 25lle oli jäljellä 27 nm, mutta siitä vielä lähimpään satamaan 30 nm.

Meri on erittäin kuoppainen ja epämiellyttävä purjehtia vastaista. Aallon korkeus j jyrkkyys kasvavat koko ajan. Yöllä sama jatkuu. Saan nukutuksi tunnin kovassa ryskeessä. Lulu pitää kurssin hyvin, mutta ei välitä aaltojen väistelystä.

15.02. ma 110 matkapäivä

Aamusta alkoi tuuli kovenemaan reilusti yli 20 kts max 36 kts. Purjehdin 2. reivillä ja pienellä osalla rullagenuaa ehkä 1/3 osalla. Klo 0600 päätin ottaa ison alas kokonaan, koska 3:s reiville ei ollut köyttä valmiina. Matkaa on jäljellä alle 10 nm. Klo 0710 tuli trippiin 3:s 200 nm täyteen eli kyhteensä 600 NM on takana. Tarkoitukseni on mennä Lanzaroten saaren pohjoispuolella Isla Grackiosa saaressa olevaan Sociedad nimiseen marinaan. Marinaan piti ajaa vajaa maili salmesta lounaaseen eli juuri sinne mistä tuuli.

Klo 0800Yritin keskeltä salmea mihin väylä oli merkitty, mutta en edennyt nimeksikään kovan tuulen yli 40 kts ja ehkä myös virran ja aallokon johdosta.

Työnsin moottorilla ehkä ylikierroksilla tai muuten ahnaasti, kun koneen kierroksen laskivat ja kone sammui. Olin keskellä 2 kaapelin levyistä salmea eikä välitöntä vaaraa ollut. Tuuli ja virta kuljettaisivat takaisin merelle. Tarkistin moottorikopan sisäpuolelle enkä havainnut mitään vikaa ulkoisesti. Starttasin koneen ja se lähti moitteettomasti käyntiin. En kuitenkaan enää lähtenyt puskemaan marinaan, vaikka rauhallisemmin olisin ilmeisesti päässytkin. Salmessa tuntui, ettei koneessa ole vetoa ollenkaan kierrosten noustessa, mutta veneen pysyessä lähes paikallaan.

Olin merkannut mielessäni varasatamaksi etelämpänä olevan Puerto Caleron, jonne matkaa olisi n. 35 NM. eli päivä menisi. Oli voimakas puuskainen tuuli takaa styyrpuurista, joten avasin rullagenua aika reilusti. Vähitellen tuuli kääntyi eteen ja koveni puuskissa edelleen. Vaikka oli vain 1 nm rannasta aallot nousivat niin vihaisiksi, että pärskyivät silmille.

Yllättäen havaitsin Simradista, siis karttaplotterista, että matkan varrella oli toinenkin marina tai venesatama 10 nm ennen Puerto Caleroa eli Arrecife. Paikkaa ei oltu mainittu Reedsin kalenterissa eikä merkitty Imreyn karttaan venesatamaksi, iso satama siinä tietenkin oli.

Ajoin lahteen sisään. Siellä oli selvät merimerkit ja veneitä runsaasti redillä. Lahti oli mailin pituinen ja 2 kaapelin levyinen merenpuolelta 5-7 m korkealla aallonmurtajalla suojattu. Havaitsin kaksi ponttoonilaituria, jotka olivat täynnä. Jotakin ankkurointitilaa oli, mutta niukasti. Jos ei ollut venettä, oli poiju, jonka ympärille oli jätettävä veneelle tilaa. Rannassa oli myös krouvitekoinen kivilaituri, joka ei houkutellut, koska siinä roikkui mm. traktorinrenkaita suojana ja näkyi jotain rautaa kyljessä. Nousu ja laskuveden ero on 2-2,5 mikä vaikeuttaa laituriin kiinnittymistä pitemmäksi aikaa. Ahkeroin ankkurin veteen ja klo 14.10 olin valmis. Tuuli oli aika kovaa yli 20 kts ja puuskissa enemmän. Kristiina II tekee laajaa kierrosta ankkurissa, jos keula on tuulessa eikä perä kiinni missään. Se niivittää ankkuria koko ajan. Tätä pelkäsin.

Klo 1800 totesin laiturin lähestyvän koko ajan. Revin ankkurin pohjasta työntäen koneella hiljaa eteenpäin juosten nostamaan keulasta ankkuria ja sitten takaisin, ennen kuin törmään edessä olevaan. Näin sain ankkurin ylös. Selkään sattui aika lailla.

Vaihdoin kettingin ja köyden isompaan levyankkuriin illan hämärtyessä. Etsin paikkaa, jossa voisin antaa enemmän köyttä ulos. Lähes pimeässä pudotin ankkurin ja jäin odottelemaan. Se otti kiinni. En muistanut laittaa kaikua päälle, jotta olisin tiennyt syvyyden. Paikan ympärillä oli vain pienempiä veneitä. Laitoin vielä toisen ankkurin veneen perästä alas hillitsemään sivuttaisliikettä. Tuuli oli hellittänyt jonkun verran, mikä helpotti tilannetta. Nyt näytti siltä, että yö menee mukavasti tässä pääsen vihdoin nukkumaan. Söin vielä pienen aterian ja kävin nukkumaan enkä ennen aamu kahdeksaa herännyt siis 12 tuntia unta.

Matkaa kertyi lokin mukaan 609 NM ja aikaa kului 2 tuntia alle 6 vuorokautta.

Jokaisena vuorokautena söin lämpimän aterian ja keitin kuuman veden pari kertaan termariin.

Nukkumisesta en oikein tiedän, koska välillä torkkuilin aina kun alkoi pilkittää, mutta joka vuorokausi nukuin kaksi noin 2 tunnin yhtäjaksoista unta. Matkan loppupuolella havaitsin yliväsymyksen aiheuttamia hairahduksia. Ajatukset eivät oikein pysyneet kasassa. Loppumatkan olosuhteet olivat myös vaikeat ja verottivat voimia. Kaiken huippuna oli ankkurointihankaluudet.

Aika ei tullut missään vaiheessa pitkäksi. Tekemistä riitti liikaakin yhdelle.